Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tertiäärisysteemi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14:51
Tertseroli—Terva
1432
ilmasto lienee ollut jokseenkin nykyistä
vastaava. Sitten seurasi jääkausi edeltäville
tunturi- ja tundrakasvillisuuksineen; kvartäärikausi
alkaa. — Eläimistöön nähden on
tertiäärissä huomattava vanhanaikuisten, vielä
liitukaudella runsaasti esiintyneiden muotojen, kuten
suurien liskoeliiinten, ammoniittien ja
belemniit-tien täydellinen puute. Ripeän kehityksen
suorittavat tänä aikana korkeammat äyriäiseläimet,
luukalat, käärmeet ja linnut. Mutta eritoten
antavat aikakaudelle leimansa valtavaan
kehitykseen kohoavat istukalliset
imettäväiset, jotka anastavat matelijaeläinten
muinaisen valta aseman. Pussieliiimiä oli vielä
Euroopassakin, mutta pian ne hävisivät tyystin.
Vanhimpien istukallisten keskuudessa ei yleensä
vielä voida selvästi erottaa nykyisiä lahkoja, vaan
niissä esiintyy eri ryhmien kuten kavioeläinten,
petoeläinten ja hyönteissyöjäin tunnuksia
rinnakkain. Myöhemmin eri ryhmät erilaistuvat
selvästi, mutta vasta aikakauden loppuvaiheilla
alkavat nykyiset suvut ilmaantua, Monet
tertiääri-set nisäkäsryhmät, kuten jyrsijämäiset tillodontit,
kavioeläimiin yhdistetyt prototeriot, typoteriot ja
toxodontit, puhumattakaan yksityisistä, usein
varsin eriskummaisista ja suurikokoisista
muodoista. ovat tyystin kuolleet sukupuuttoon.
Euroopassa eleli lämpöisellä tertiäärikaudella
nykyajan troopillista faunaa muistuttava
eläimistö. Siilien kuului kookkaita norsueläimiä,
kuten mastodontteja, dinoterioita ja varsinaisia
norsuja, virtahepoja, sarvikuonoja, apinoita ja
monenlaisia kavio- ja petoeläimiä.
Viimemainituista peljiittävimpiä lienee ollut sapelitiikeri.
Vasta tertiäärikauden viime vaiheilla eläimistö
alkaa täällä saada toisen, hieman
nykyaikaisemman leiman. Näinä aikoina lienee myös ihminen
erilaistunut eläimellisistä kantavanhemmistaan.
V. A. K-io.
Tertseroli (it. terzuolo), pieni pistooli.
Tertsetti, m us., kolmen solistin esitettävä
laulusävellys. T:ejä tavataan etenkin vanhemman
tyylin oopperoissa.
Tertsiini (it. tèrzina), alkuaan it. runomuoto,
joka käsittää kolmesta 11-tavuisesta säkeestä
muodostettuja säkeistöjä. Toinen säe on aina
loppusoinnullinen seuraavan säkeistön
ensimäi-sen ja kolmannen kanssa, kun taas koko
t.-sarjan päättää yksinäinen säe, jolla on yhteinen
loppusointu viimeisen stroofin keskimiiisen
säkeen kanssa. (Siis kaava: aba. beb, ede, . . .
xyx. y). T:n keksi nähtävästi Dante, käyttäen
sitä ..Divina eommedia"ssa; myöhemmin se tuli
hyvin suosituksi ia levisi eri maiden
runouteen. Sen alkuperän muutamat tutkijat johtavat
3-säkeisestä ritornelli’sta, jota tavataan it.
kansanrunoudessa, toiset taas proveneelaisista
sir-ventes-runoista. [Schuchardt, ..Ritornell u. T."
(1875).] E. W-s.
Terttu ks. Kukinto.
Tertullianus {-Sf-/. Quintus Septimius
Florens (k. n. 230), latinalainen
kirkonopet-taja. T., joka oli polijois-afrikkalainen synnyltään,
harrasti nuoruudessaan filosofisia ja lainopillisia
opinnolta, kunnes n. 20-vuotiaana kääntyi
kristinuskoon. Tällöin hän jo oli tunnettu
asianajaja Karthagossa, mutta hän heitti nyt
maalliset toimet ja antautui etupäässä kirjallisesti
työskentelemään kristinuskon hyväksi. Ilänen
vanhimpia kirjoituksiaan osat puolustuskirjat
„Apologetieus" (hallitukselle) ja „Ad natioues"
(kansalle), joissa hän tahtoo osoittaa kristin
liskon eteviimmyyden kreikkalaisen filosofian
rinnalla. Muita hänen kirjoituksiaan ovat:
„Kas-teestä", ,,Katumuksesta", «Näytelmistä" j. n. e.
Kirjat ovat todistuksia T:n hermostuneesta ja
intohimoisesta luonteesta; iiii sii, vaihtelevat
sin-koilevat sukkeluudet, kirpeä iva ja sääli. Kir
jailijana 011 T:lla suuria ansioita latinan kieh u
käyttäjänä kristinuskon palveluksessa. Uusii
sanoja (esim. trinilas), tuli hänen välityksellään
käytäntöön ja toiset, kuten sacramentum,
testamentinn, sæenlum, saivat uuden merkityksen, joka
sitten vakiintui. Kristillistä kolminaisuus- ja
perisyntioppia hän erityisesti kehitti. Hänen
teologinen katsantotapansa oli realistinen.
Hän teroitti stoalaiseen tapaan, että sielu on
erikoista hienoa ainetta, joka siittämisen kautta
menee perinnöksi vanhemmilta lapsille. — Vaikka
T. nuoruutensa opinnoista jonkun verran tunsi
filosofiaa, ei hän kuitenkaan antanut sille mitään
arvoa. Ivaten filosofian päätelmiä hiin julistaa
kristinuskon opinkappaleet tosiksi juuri
sentäh-den, että ne järjen kannalta ovat
mahdottomia. Paradoksi: credo, qxHa absurdiini (= uskon,
koska se on järjetöntä) sanotaan hänen
lausümakseen, mutta hänen teoksistaan sitä ei
löydy. — Siveysopissa T. oli rigoristi. Hän
ei vastustanut ainoastaan teatteria ja
koron-ottoa, vaan hylkäsi kaiken seuraelämän ja
varoitti kristittyjä avioliittoon menemästä, koska
loppu on lähellä. Kun montanismi (ks. t.) levisi
Pohjois-Afrikkaan, sai se T:sta innokkaan
kannattajan. Uskoipa hän heidän profetoiviin nai
siinsakin ja heidän hurmanäkyihinsä. Hänen
suhteensa yleiskirkkoon tästä tietenkin huononi,
mutta ei kai koskaan kokonaan katkennut.
Ankarasti kirkollinen Karthagon piispa Cyprianus
kunnioitti T:ta aina opettajanaan. Afrikan
moutanis-tit muuttuivat, kuitenkin yhä enemmän ahtaaksi
lahkoksi, jonka jäseniä nimitettiin
tertulliano-laisiksi. Vasta keisari Justinianukseu aikana
lahko lopullisesti hävisi. [Alb. Hauck, ..Tertullians
Leben und Schriften" (1877); ..Bibliothek der
Kirehenväter" (7:s osa. 1912).] E. K-a.
Terva (saks. Teer, engl. tar), elimellisten
aineiden, puun. kivihiilen, ruskohiilen, turpeen,
y. m. s. kuiva- 1. hiiltotislauksessa muodostunut
tummahko, sakea, aromaattinen neste, jossa on
hyvin useita erilaisia elimellisiä sekä
yksinker-taisia että yhdistettyjä aineita toisiinsa
sekoittuneina. Elimelliset aineet yleensä ja erittäinkin
suurimolekyliset hajaantuvat kuumennettaessa,
ilman ollessa estettynä ottamasta osaa
reaktsio-niin. jättäen hiilirikkaan kiinteän jäännöksen
ja muodostaen kaasumaisia ja nestemäisiä aineita,
joista, viimemainitut voidaan jakaa vesimiiisiin
ja öljymäisiin. Juuri viimemainittuja nimitetään
t:ksi. T:n laatu riippuu ensiksikin niiden
raaka-aineiden laadusta, joita hajaantumistislauksessa
käytetään, ja lisäksi lämpötila y. m. olosuhteet
vaikuttavat siihen. T:aa valmistetaan puusta,
turpeesta, kivihiilestä, ruskohiilestä,
bitumiini-sista liuskeista, hartsista, luista y. m. ja näin
saadaan puu-, turve-, kivihiili-, ruskohiili- ja
liuske-t:aa sekä hartsi- ja eläinöljyä.
öljvkaasu-ja vesikaasu-t. ovat mainittujen kaasujen
valmistuksessa saatuja sivutuotteita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
