Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tertiäärisysteemi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14-29
Tertiäärisysteemi
1430
Väihiu lisätään tätä nykyä usein erityisenä
osastona i> a I e o s e e n i. jolla ymmärretään
kaikista vanhimpia paleogeeuisia kerroksia.
T. 011 hyvin mahtava, yli kaikkien mantereiden
jn vyöhykkeiden levinnyt kerrossarja. Sama
maapallon kohta oli jonkun osan aikakautta
merenpohjana peittyen merisedimentteihin, seuraavan
taas mantereena, jolloin sille kuivuvissa
laguuneissa. suolattomissa vesissä ja rämeissä
kasaantui murtovesi- ja järvikerrostumia
luonteen-omaisine fossiileilleen. Yleiset matalan meren- ja
rantamuodostuks.t todistavat taajoista meren
tasapinnan vaihteluista. Varsinaisia syvän meren
muodostuksia «siintyy vain siellä täällä.
Sisäiseltä rakenteeltaan t:n sedimentit ovat
enimmäkseen löyhiä ja hauraita. Ainoastaan vanhemmissa
osastoissa tavataan kovempia, aikaisempien
periodien vuorilajeja muistuttavia kalkkeja,
kvartsiitteja ja kvartsiittisia liuskeita. Yleensä
tertiääristen kerrostumain asentosuhteet ovat
verrattomasti häiriyty mättömämmät kuin
mesozoois-ten: parhaasta päästä ne lepäävät
vaakasuorina.
T:n raja alustaansa, liitua, vastaan 011 läpeensä
sangen jyrkkä ja luonnollinen. Syynä tähän 011
se. että Euroopassa kuten muuallakin
manner-perusta- liitukauden suurten transgressionien
jälkeen laajalti sukeltaa esiin. Vielä
tertiäärikau-den alkaessa oli mantereilla itä-läntinen
pää-pituussuunta. Suuri välimeri T h e t y s, joka
mesozooisella maailmankaudella erotti pohjois- ja
etelämanteret, ulottui tertiäärikauden
vanhimpien vaiheiden aikana yhä edelleen Atlantista
Intian valtamereen ja Tyyneen mereen. Se
peitti alleen koko eteläosan Eurooppaa nyk.
Alppien ja Karpaattien pohjoispuolelle.
Länsi-Aasian sekä osan Keski-Aasiaa ja Taka-Intiaa
etelässä työntyen syvälle Pohjois-Afrikkaan.
Iralin itäpuolitse se yhtyi leveällä salmella
Pohjois-Jäämereen. Tässä meressä kerrostui
n u m m u 1 i i 11 i k a 1 k k i, luonteenomainen
sedimentti. joka paksuina kerroksina leviää
Pyre-neiltä Sunda-saariin asti. Toinen osa
Thetys-lueren sedimenteistä 011 terrigeenistä alkuperää,
konglomeraatteja, hiekka-, savi- ja merkelikiviä,
paikoin yli 2.000 m:n vahvuisina kerrossarjoina.
Alppien ja Karpaattien alueella, jotka
viimemainitut kohosivat merestä matalina saarina,
tunnetaan moiset kivettymäköyhät muodostumat
nimellä flyscli (ks. t.h Thetys-mereu
pohjoispuolella, s. o. Alppien pohjoispuolella Eurcopassa,
meri oli tertiäärikauden alussa vetäytynyt
Tanskaan ja Pohjanmeren ympäristöön, mutta eteni
sieltä oligoseenikaudella yli Etelä-Skandinaavian
ja Polijois-Saksan. Atlantin pohjoisosissa oli
olemassa mannervhteys Euroopan ja
Pohjois-Ameriikan viilillä, todennäköisesti nyk. Islannin
ja Fär-saarten kohdalla, samoin myös
Koillis-Aasian ja Pohjois-Ameriikan välillä. Jo varhain
tertiäärikauden alkuvaiheilla lienee yhteys
Vanhan mantereen ja Austraalian sekä Afrikan ja
Etu-Intian välillä katkeiinut. Hieman
myöhemmin lienee vajonnut Afrikan ja Etelä-Anieriikan
välinen maasilta. Viimemainittu maanosa ja
Pohjois-Ameriikka olivat näihin aikoihin erillään
toisistaan. — Mioseenikaudella Thetys-meri
Euroopassa yhä levisi muuttaen samalla
muotoansa. Pitkä maakaistale kulki Alpeilta
Dalmatian ja nyk. Aige»an-meren alueen yli Vähään-
Aasiaan. Lopulta katkesi Thetys meren yhteys
Intian valtameren ja Pohjois-Jäämeren kanssa.
Syntyi valtava sisämeri, joka oli laajimmillaan
mioseenikauden puolivälissä. Myöhemmin tämä
meri kuroutui kahteen pääosaan, joista toinen
levisi nykyisen Välimeren alueelle, toinen n. s.
s a rmaattinen 1. p o n t i 11 e 11 sis ä 111 e r i
käsitti Tonavan maat sekä Mustanmeren ja
Aralo-kaspralaisen alueen. Molemmat meret olivat
jonkun aikaa toistensa yhteydessä m. 111. Alppien
pohjoispuolitse kulkevan merenhaaran kautta,
mutta erkanivat sittemmin kokonaan.
Sarinaat-tinen meri, jolla 111. 111. oli oma valas- ja
hylje-eläimistönsä, oli lopuksi laskuton. Vasta
myöhemmin syntyivät vajoamisten kautta nykyiset
Välimeren ja Mustanmeren syvänteet sekä eri
merialueita yhdistävät salmet, Dardanellit.
Aigeian-meri, Gibraltar, Englannin kanaali y. 111.
Mantereiden ja merien keskinäiset suhteet saivat
vähitellen nykyisen luonteensa. — Rinnan
näiden muutosten kanssa tapahtui tertiäärikaudella
valtavia poimutuksia, jotka johtivat maapallon
mahtavimpien vuorijonojen syntyyn. Ilmiö sai
alkunsa jo eoseeuikaudella, jolloin Pyreneit
alkoivat muodostua. Myöhemmin, oligoseeni-,
mutta varsinkin mioseenikaudella kohosivat 111. m.
Atlas-vuoret, Alpit, Apenniinit, Karpaatit.
Balkanin vuoret, Kaukasus-vuoret. Länsi-Aasian
poimuvuoret. Tiensan, Himalaja, Itä-Aasian
vuori-ketjut sekä Pohjois- ja Etelä-Ameriikan
Ivordil-lieerit, jotka kaikki ovat osia ympäri maapallon
kulkevasta suuresta poiniuvyöhykkeestä. Entisen
Thetys-altaan pohjakerrostumat kohosivat täten
pilvien tasalle; Himalajalla m. m. tavataan
nummuliittikalkkia 5,000 m:n korkeudessa.
Poimujen suuntaan vaikuttivat monin paikoin
ratkaisevasti viereiset lujat pidätysalueet.
Vuorijono-poimutukseen liittyi vilkasta vulkaanista
toimintaa. Tavattomat määrät eruptiivisia massoja,
trakyylteja, ryoliitteja, andesiitteja ja basaltteja
tunkeutui ilmoille; myös tertiäärisiä graniitteja
tunnetaan. Tämänaikuisia ovat m. 111. Islannin.
Fär-saarten ja erittäinkin Dekanin 300,000 kili2
laajuiset basaltti patjat. Useimmat nykyajan
toimivista tulivuorista sijaitsevat yllämain.
suurella poimuvyöhykkeellä. — Ilmasto oli
tertiäärikaudella Euroopassa verrattomasti nykyistä
suotuisampi. Tämä näyttäytyy k a s v i 1 1 i s u
u-d e s s a. Kokonaisuudessaan kasvistolla 011
uudenaikainen leima, kaksisirkkaisilla valta-asema.
Lämpöisen Thetys-mereu ranta-alueita Euroopassa
verhosi eoseeuikaudella troopillinen kasvillisuus.
Cocos-, Phcmix- ja Salmi-palmuja kasvoi
Englannissa saakka. Ilmasto alkoi sitten hitaasti
kylmetä. Vielä oligoseenikaudella oli se suuressa
osassa Eurooppaa subtroopillinen.
Huippuvuorilla, Grönlannissa y. 111. pohjoisissa seuduissa
kasvoi muotoja sellaisia kuin magnolioita, plataa
neja, saksanpähkinäpuita, pyökkejä, tammia,
mammutpetäjiä y. m. Tältä ajalta on
koruesineisiin yleisesti käytetty meripihka (ks. t.).
Mioseenikaudella palmtikasvillisuus lopullisesti hävisi
Keski-Euroopasta, mutta vielä monia
ainavihe-riöitseviä muotoja jäi jalolle. Näistä
muodostuivat suureksi osaksi Keski-Euroopan tunnetut
ruskohiili-esiintymät, jotka paikoittain
saavuttavat jopa 100 111:11 vahvuuden. Ilmaston yhä
viiletessä syrjäytyivät ainaviheriät puulajit leh
tensävaristavien tieltä. Plioseenikauden lopulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
