Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Theoksenia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148T.
kanaankin, osaksi Aleksandriassa. T:n
runotuo-tannosta on säilynyt kolmisenkymmentä
laajempaa runoelmaa ja 25 epigrammia. Ensinmainitut
ovat luonteeltaan usein draamallisia, liittyen
n. s. mimos runouteen. Useita saattaa pitää Sisi
lian paimenlaulujen taiteellisina mukailuina; ne
ovat ..idyllejä", joissa luonnon ja maalaiselämän
tuntemuksella ja rakkaudella kuvaillaan
paimenten askareita ja lemmenseikkoja. Toisinaan
kuitenkin runoilijan käyttämät sovinnaiset
paimen-uiinet tarkoittanevat hänen omaan tuttavapiiriinsä
kuuluvia henkilöitä. Toiset, idyllit, taas loihtivat
eteemme havainnollisia tuokiokuvia
suurkaupunkilaisten elosta ja oloista j. n. e. Jotkut
runoelmat ovat mytologian verhoon puettuja
laatu-kuvantapaisia pikkueepoksia. T. käyttää
enimmäkseen heksametriä, vähemmässä määrin
lyyrillisiä runomittoja; kieli on doorilaisiin ja
aioli-laisiin aineksiin sekoittunutta eepillistä
taide-kieltä. T:ta 011 m. m. jäljitellvt Vergilius.
T:n runot ovat m. m. julkaisseet Ahrens,
..Bucoli-corum gra:coruiii reliquiæ" (2 os.. 1855-59),
Ziegler. 3:s pain. 1877, Kritzsche, 3:s pain., toim.
Hiller <1881); v. Wilamowitz-Möllendorff,
„Bueo-liei græei" (1905). [Legrand. ..Étude sur
Théo-crite" (18981.] E. R-n.
Theoksenia J-kxe’-], erikoinen laji kreik.
uhreja: uhriateriat. joihin jumalia kutsuttiin,
kuten vieraita ainakin, asettumaan
ruokailusoh-ville. Useimmiten t:oihin kutsuttiin Dioskuurit
(ks. t i : Delphoin t:oihin kutsuttiin kaikki
jumalat Apollonia juhlimaan. Jumalien pöytä tovereina
papit ja erityiset kutsuvieraat söivät uhriruuat.
Kreik. t:oita vastaavat roomal. lectisternia (ks.
Leetisternium). O. E. T.
Theophaneia ks. T e o f a n i a.
Theophanes /-«’-/ (758-8171, bysanttilainen
kronikankirjoittaja. syntyisin
Konstantinopolista. Hoidettuaan erinäisiä hovivirkoja ja
oltuaan luostarinjohtajana Bithvniassa T.
hartaana kuvainystävänä joutui keisari Leon V:n
vainon alaiseksi — siitä hänen liikanimensä
llomoloyetes. tunnustaja (lat. Confessor) : hän
eli m. m. 2 vuotta vankeudessa ja karkoitettiin
sitten Samotlirakeen. missä hän kuoli. T. jatkoi
Georgios Synkelloksen (ks. t.)
maailmankronik-kaa teoksessa, joka käsitti vv:n 284 j. Kr.-813
välisen ajan|akson ja on epäkriitillisyydestään
huolimatta tärkeä lähdekirja, se kun korvaa
useita hävinneitä teoksia. T:n kronikan julkaisi
de Boor (2 os.. 1883-85). [Pargoire. ..Saint
Théophane le chronographe et ses rapports avec
Saint Théodore Studite" (1902).] E. R-n.
Theophano
fa’-J (k. 991), kreik.-saks. [-keisarinna. kreikkalaisen keisarin Romanos II:n ja
T n tytär; joutui 972 naimisiin keisari OttoII:n
kanssa, ia johti tämän kuoleman jälkeen halli
tusta poikansa Otto HI:n holhoojana.
Theophrastos /-eo’-/ (n. 372-287 e. Kr.), kreik.
filosofi. Aristoteleen liiliin seuraaja n. s.
peripateettisen koulun esimiehenä, selitti mestarinsa
oppeja realistiseen suuntaan. T:n omintakeisista
teoksista on kuuluisin kuvaus ihmisluonteista,
joka perustuu oivallisiin psykologisiin
havaintoihin. Vieläpä T. laajoilla kasvitieteellisillä
tutkimuksillaan, jotka koskettelevat myös
kasvifysiologiaa, on ausainnut hänelle annetun
kasvitieteen perustajan kunnianitnen. R. L.
Theopompos /-eo’-/ (376-305:n jälkeen e. Kr.),
148G
kreik. historiankirjoittaja, syntyisin
Khios-saa-relta. Isänsä mukana kotikaupungistaan
karkoi-tettuna hän eli Ateenassa, missä nautti Isokrateeu
opetusta puhetaidossa ja saavutti itsekin maineen
puhujana. T. palasi 332 e. Kr. Khiokseen
Aleksanteri Suuren turvissa, mutta ajettiin tämän
kuoltua jälleen maanpakoon. Oleskeltuaan eri
paikoissa hän 305 e. Kr. saapui Aleksandriaan,
mutta sieltä hänen oli pakko paeta
Ptolemaios I:n uhkausten pelosta. T. sepitti 2 laajaa
historiateosta, ..Hellenika" (12 kirjaa), joka liit
tyen Thukydideen historiateokseen kuvaili
vv: n 410-394 e. Kr. välistä ajan jaksoa, ja „Phi
lippika" (58 kirjaa), joka, keskustana Philip
pos II, käsitteli tekijän omaa aikaa.
Kummastakin teoksesta on vain katkelmia jäljellä.
T:ta kiitettiin hänen ahkeruudestaan ja pyrki
myksestään selvittää tapausten syitä, mutta
häntä syytettiin parjaamishalusta ja
puolueellisuudesta; m. m. hän oli Ateenan katkera
vihollinen. Vv. 1906-07 löydettiin eräästä
papyruksesta vv:u 395-394 e. Kr. historiaa valaisevia
tekstejä, joiden tekijäksi muutamat tutkijat
katsovat T:ta. T:n teosten jätteet on koonnut
Miiller. „Historicorum græcorum fragmenta"
(t:nen os., 1841). [Schranz, „T:s Philippika"
(1912).] E. R-n.
Theorikon [-öriko’n] (< kreik. theöre’in-
katsella). muinaisessa Ateenassa valtionrahastosta
köyhien kansalaisten puolesta suoritettu
pääsymaksu teatterinäytäntöihin. T., jonka Perikles
sääsi, teki 2 obolia henkeä kohti ja oli voimassa
v:een 338 e. Kr.; se kehittyi ennen pitkää
yleiseksi huvimaksuksi, jota vaadittiin muitakin
tilaisuuksia kuin teatterinäytäntöjä varten, esim.
juhliin y. m. E. R-n.
Theotocopuli
lco’p-J, Domenico [-(1548-1614), esp. taidemaalari, tunnettu nimellä EI
Greco, syntyi Kreetassa — siitä lisänimi
»kreikkalainen" —, mutta opiskeltuaan jonkun aikaa
taidetta Venetsiassa, jossa Tizian oli hänen
opettajanaan ja jossa myöskin Tintoretto häneen
vaikutti, hän siirtyi jo nuorena Espanjaan.
Hänen varhaisimmissa teoksissaan on
italialainen vaikutus vielä huomattavissa, mutta pian
hän siitä vapautui omistaen niin täydellisesti
espanjalaisen mystillis-askeett.isen elämän- ja
taidekäsityksen, että hänen myöhemmissä
maalauksissaan ei mikään muistuta hänen vierasta
alkuperäänsä. Kuvaava piirre hänen taiteelleen
on, että hän on vain kerran maalannut naisen
muotokuvan - oman tyttärensä — ja vain
kerran käsitellyt antiikkista aihetta.
Espanjalaisten ylimysten juhlallisen jäykän „grandezzan"
hän on sitävastoin kuvannut verrattoman
sattuvasti, ja hänen uskonnollisissa maalauksissaan
elää Loyolan ja inkvisitsionin hurja ja kaamea
uskonkiihko. Se painaa ennen muuta leimansa
hänen taiteelliseen tyyliinsä: hänen värinsä ovat
askeettisen synkkiä — mustaa, harmaata,
keltaista —, hänen muotoilunsa impressionistisen
rohkeata, jopa suhteiltaan liioiteltuakin ja hänen
siveltimenvetonsa voimakkaan ilmehikkäitä. Eipä
siis ihme, että el Greco, jonka nimeä tuskin
mainitaan hiukan vanhemmissa taidehistorioissa, on
meidän aikanamme kohotettu Espanjan kaikkein
huomattavimpien maalaajien Riberan, Zurbara
nin, Velasquezin ja Murillon rinnalle. F. L.
Thera ks. S a n t o r i n.
Theoksenia —Th era
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
