Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiili ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1571
Tiili
1573
Kuva 3.
neil. Useimmin päällystetään t:n näköpinta
joko v ä r i s a v i 1 i u s k a 1 1 a tai
värisavi-u u 11 e e 11 a (n- s. engobipinta). ja vielä yleisi
nimin lasituksilla. Näistä ovat suola- ja
u. s. m a a 1 a s i t u k s e t t :lle sopivimmat. Niinpä
esim. vanhastaan tunnettu suolalasitus
(natron-silikaatti) 011 vieläkin yleinen viemäriputkien ja
t:ien lasituksena. Helposti sulaviin savilajeihin
käytetään myös lyijylasituksia sekä
läpinäkyvinä (majolika) että sameina (enialji) ja
kaiken värisinä (ks. Lasittaa).
T :t ovat laadultaan: 1. Tiiviitä (klinkeritj
kuten katu-, kaivo-, y. m. t :t, joilta vaaditaan
suurta puristuskestävyyttä. sekä laatat ja
viemäriputket. Ne vaativat 2:sen ryhmän savea,
sillä niiden
tiilen-polttaessa „sintrau-tua". — 2. Hu
o-koisia, joista vä
hellimän huokoisia
ovat f a s a d i-t :t
käsittäen koki-,
puoli- ja
neljännes-kokoja; ne ovat
varustetut pää- ja
sivu-profiileilla (kuva 2),
ovat eri värisiä,
täysinäisiä tai
rei’is-tettyjä (kuva 3)
(yleensä kaikki
ulkji-puoliarkkitektoniset t.-sommittelut). Vähemmän
huokoisia ovat lisäksi katto-t:t: 1 a a k e a-t :t
(kuva 4), joiden pään muoto useimmin on
pyöreähkö tai teräväkulmainen, pinta uurteinen,
pituus 2.s x’eveys: k o u r u-t :t (kuva 5), joista
puoli-silinterimiiisiä alus- ja sauma t: iä nimitetään
munkeiksi ja nunniksi; „kremp"-t:t ja
„liollantilais-pannu" (kuva 6) ovat kourumuotoja, joiden
toinen sivu kaartuu sauma t;nä viereisen t:n
reunan ylitse; niiden muunnoksina ovat kaksi- ja
koliniaaltoiset n. s. englantilaiset kat.to-t:t
(kuva 7), nyk. yleisimmät pohjoismaissa:
valssi- 1. uoma-t:t ovat uudempia
katto-t.-muotoja (kuva 8), jotka valmistetaan joko
vetämällä tai puristamalla. — Kattotiiliin luetaan
vielä: räystäs-, harja- ja valmi-t:t, risteys-,
pääty-, ja huippukappaleet. Katto-t:t ovat joko
lasittamattomia (usein suopavedellä, vesilasilla
y. m. pinnan tiivistämiseksi siveltyjä),
sinipol-tolla värjättyjä tai lasitettuja. Koko on hyvin
vaihteleva 360x140x12 mm ja 370x250x 12 mm.
S a v u p i i p p u-t:t ovat muodoltaan sekä
säteittäisiä että kulmikkaita. — Huokoisempia
t.-lajeja ovat tavalliset m u u r i-t :t, reikä-,
holvi-, uuni-, välipohja- ja väliseinä-t :t (kuva 3)
sekä salaojaputket; ne ovat kaikki väriltään
keltaisia tai punaisia. —3. Ho likaiset n. s.
..kelluvat" t:t, joiden om.-p. on pienempi kuin veden.
N’iitä valmistetaan hohkakiveä, sahanpuruja, tur
vettä, hiilimurskaa y. in. keveitä "aineksia
sekoittamalla lihavaan "saveen, kalkki-, tai
kipsi-laastiin y. m. sitoviin aineisiin. Eri ryhmiä
muodostavat vielä: tulenkestävät t:t,
joihin luetaan yli 1,350° :n C kuumuutta kestävät
t. valmisteet. Ne jakautuvat kemiallisesti
hap-poisi.n ja emäksisiin (kvartsi-, tai savespitoisiin).
Edelliset, joista n. s. „Dina"-t:t sisältävät
kvartsia, jopa 96-97 $. käytetään lasiuuneissa
y. m. ja ne ovat tuleiikestäviromät. Emäksiset
Kuva 9.
tehdään vulkaanista alkuperää olevasta
liuska-savesta, n. s. tulenkestävästä savesta, myöskin
kaoliinista. Ne poltetaan n. 1500-1600° :ii
kuumuudessa, ja ovat sen tulenkestävämpiä, kuta
enemmän sisältävät savesta. Ilöganäs Bjufin teli
taat Ruotsissa ovat suurimpia näiden t:ien
valmistuspaikkoja ja niiden tulenkestävimpien t :i n
savespitoisuus on n. 44 %, ja ne kestävät
n. 1800° :n kuumuutta. Paitsi Ruotsista,
tuodaan tulenkestäviä t:iä Saksasta ja Englannista.
Niitä on nimeksi tehty kotimaassakin Arabian
ja Savion posliinitehtaissa.
K a 1 k k i h i e k k a-t :t tehdään sekoituksesta,
jossa on 02-94% hiekkaa. 6-S% kalkkia ja n.
10% vettä, ja
puristetaan koneellisesti
(kuva 9) t:ksi, jotka
sitten tavallisimmin
höyrystämällä 8-10
ilmakehän paineessa
kowtutetaan. Uutena
ne ovat hauraita ja
kovettuvat vasta
vähitellen ilman
hiilihapon vaikutuksesta,
kalkin uudelleen
muuttuessa
kalkki-kiveksi (kalkkihydro-silikaatiksi). Ne ovat
vaaleanharmaita ja hyvin säännöllisen
muotoisia, mutta kestävät puristusta vähemmän kuin
savesta tehdyt ja ovat niitä jonkunverran
raskaammat. Ensimäiset koneet näiden
valmistamiseksi suunnittelivat saks. Bernhardi 1850 ja
Mitzlaff 1860. Suomessa on kalkkiliiekka-t :ejä
valmistettu Tammisuolla (v:sta 1902), Malmilla
(1907) ja Tvärminnessä (vista 1908).
M u u r i-t :i e n koko on pohjoismaissa ollut
suurempi kuin eteläisissä. Keskiaikana oli t.-koko
Suomessa 320x160x100 mm. Nykyinen
normaalikoko on Suomessa 270x130x75 mm. Poli
jois-Ruotsissa ja Venäjällä 290x140x75 ja 80
mm, Etelä-Ruotsissa ja Saksassa 250x120x63
ja 65 mm, Englannissa 250x110x65 mm ja
Yhdysvalloissa 205x108 ja. 100x60 mm. — T:ien
laatu on arvosteltava niiden
käyttötarkoituksen mukaan; niinpä ulkoseinän ulkopuoli-t:ien
tulee olla kovia, ilmankestäviä. kun taas
sisäseiniin y. m. s. sopivat vaaleat, koska ne ovat
huonompia lämmöneristäjiä. -— Silmämääräisesti
voi pitää hyvänä t :nä sellaista, joka antaa heleän
soinnun ja vasaralli rikkoessa särkyy
terävä-syrjäisiin paloihin, joiden murtopinta ei värjää
kättä. Yleiset n. s. „normaalimäärittelyt t:ien
yleisominaisuuksille" (meilläkin ovat 1917
valmistumassa) määräävät m. m., että hyvän
muurit: n tulee kestää parikymmentä
jäädy-tyskoitta, puristuskuormitusta vähintään 180
kg/cm2; vedenimukykv saa olla korkeintaan
17% ilmakuivan t:n painosta j. n. e. —T:ien
valkoinen pinta („piimätiili") johtuu siitä, että
esi-kuivatus polttaessa on jäänyt keskeneräiseksi tai
vesihöyryt ovat muutoin saaneet uudelleen
laskeutua savi-t:n pinnalle, jossa polttoaineista tullut
rikki on yhtynyt t :n emäksisiin aineksiin muodos
taen rikki happoisia yhdistyksiä, kipsiä,
magnesiumia ja alkaleja. Tämä pintamuodostus ei t:ssä
vahingoita muuta kuin sen ulkonäköä. Vedessä
liukenevat suolat, jos ne esiintyvät itse t.-mas-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
