Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiilitorvi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1583
Tiistai—Tikat
1584
on selitetty myös jääkauden jälkeisen meren
rantomuodostuksiksi. T., samaten kuin monet
muut maamme korkeimmista paikoista, on
kvartsiittikalliota. Kallioperustassa on syviä
rotkoja, joista leveimmät antavat leiman seudun
luonnolle. — T. on suosittu, jo kauan sitten
yleiseen huomioon joutunut näköalapaikka. T:l!e
päästään Lahdesta joko maitse tai vesitse
Vesi-jiirveii pitkin aivan vuoren alle. L. U nen.
Tiistai (ruots. tisdag), kristillisen viikon
3 :s päivä, roomalaisten Martis dies, (kiertotähti)
Marsin päivä (> ransk. mardi, it. martedi, esp.
mårtes). Germaanilaisissa kielissä Marsin nimi
vaihdettiin vastaavaan oman jumalan nimeen:
mysaks. Zio, mskand. Tyr. T:n nimi on mysaks.
Ziestag, saks. Dienstag, engl. tuesday.
Laskiaissunnuntain jälkeinen tiistai on nimeltään
laskiais-t.
Tiittala, ratsutila Sulkavan pitäjässä, 1 km
kirkonkylästä, jossa laivasilta; käsittää yht. 1
manttaalin, 1,100 ha. •— 1700-luvun jälkimäisellä
puoliskolla sen omisti varatuomari P. R.
Fabri-tius, 1800 laamanni A. J. Enwald, joka sen myi
60,000 taalarista vaskirahaa leskirouva Johanna
von Bornille, jolta 1811 sen osti osanotostaan
Suomen sotaan tunnettu sulkavalaissyutyinen
majuri Carl Johan Reiher. Reiherin lesken, o. s.
Jägerhorn, kuoltua 1860 toinen puoli tilasta
joutui perintönä piirilääkäri P. Ph. Lindforssille.
joka oli naimisissa Reiherin tyttären kanssa;
pian Lindforss lunasti toisenkin puolen tilaa.
Hänen kuoltuaan peri tilan hänen poikansa Carl
Philip Lindforss (ks. Paikallismuseot).
V. 1909 tila joutui yhtiölle, v:sta 1912 lähtien
sen omistaa T. A. Bagge. — T:n 2-kerroksinen
päärakennus on tehty 1830-luvun alussa Engeliu
piirustusten mukaan ja sijaitsee kauniilla, laajan
näköalan tarjoavalla paikalla. —• Tilalla
harjoitetaan maanviljelystä ja metsänhoitoa. N. 250
m:n päässä on Tiittalaukoski, jossa aiemmin on
ollut jauho- ja luumylly. Y. W-a.
Tiitus ks. T i t u s!
Tiivi ks. Siiriäiset.
Tiivis on vuorilaji, jonka kiteinen rakenne
on niin hieno, ettei sen yksityisiä
kivennäis-rakeita voi paljain silmin erottaa. P. E.
Tiivistyminen ks. Tiivistys.
Tiivistys, aineen kokoonvetäytyminen
pienempään tilaan, eritoten höyryn tai kaasun
muuttuminen nesteeksi. Etenkin jälkimäistä ilmiötä
voidaan edistää jäähdyttämisellä ja
kokoonpuristumisella (ks. Höyry ja Kaasu).
Vesihöyryn vedeksi tiivistymisellä on tärkeä merkitys
höyrykoneissa, ks. Lauhduttaja ja L a u
h-dutuskone. V. S:n.
Tiivistysholkki, käytetään aikaansaamaan
tiivistystä niissä paikoin, missä liikkuva tanko
kulkee seinän läpi,
jonka molemmin
puolin vallitsee eri
suuruiset paineet.
Etupäässä t: t tulevat
kysymykseen
höyrykoneissa ja -pumpuissa.
T :n pääosat ovat
konerungon kanssa
enimmäkseen samaa
kappaletta (valurautaa) oleva pesä (kuva 1) P, tiiviste
tilassa 7’, valurautainen puristeholkki H, ruu-
Kuva 1.
vit A’, sekä, tavallisesti, kappaleiden 11 ja P
sisällä bronssikuoret K. Ruuveja on pienemmissä
t:eissa 2, jolloin tupen laippa on soikea,
isommissa 3 tahi 4, jolloin se on pyöreä. Tiivisteenä
käytetään hamppua, puuvillaa, metallirenkaita,
sekä kylmää vettä varten
nahkaa ja kumia, Metallitiivisteen
esittää kuva 2. Tiivisteen
muodostaa siinä halaistut, toisesta
sivustaan kartiomaiset
metallirenkaat, jotka hoikin
puristamina puristuvat, toiset pesää,
toiset tankoa vastaan; ulommaisen
renkaan ja puristeholkin viiliin
tulee joustava nuora. Nykyään, ja varsinkin
metallitiivistettä käytettäessä, tehdään t. siteu,
että se sallii pienen poikkisuuntaisen liikkeen,
joten vältetään kiinteän t:n aikaansaama, usein
haitallinen, tangon ohjaus. E. S-a.
Tikal ks. Bat.
Tikankontti ks. Cypripedilum c a 1 c e
o-1 u s.
Tikari, lyhyt veitsentapainen, kahvallinen
pistoase, tunnettu jo esihistoriallisina
ajanjaksoina, kuului keskiajan ritarien aseisiin;
nykyään käytännössä meriväen upseerien aseena.
Tikat fPicidæ), kiipijöiden lahkoon kuuluva
lintuheimo. Nokka on voimakas, suora,
keko-mainen ja särmikäs, sen kärki taltan muotoinen.
Kielen kärki kova, terävä ja taapäisillä
väkä-sillä varustettu. Kieliluun kaaret ovat
erinomaisen pitkät ja mutkalla kaulan sivuilla, jatkuen
pään yli tavallisesti nokan tyveen saakka.
Erikoisten lihasten avulla kieli voi työntyä kauas
ulos suusta. Jalat ovat voimakkaat, nilkat lyhyet,
varpaat pitkät, kynnet käyrät
ja terävät. Uloin varvas on
taaksepäin kääntynyt, joten
varpaita on kaksi eteenpäin ja
kaksi taaksepäin. 12-sulkaisen
pyrstön sulat ovat reunimaisia
lukuunottamatta suippokärkiset,
jäykät ja kimmoisat. T. ovat
oikeita metsien asukkaita.
Jalkojensa ja kankean pyrstönsä
avulla ne hyppivät puun
runkoa alhaalta ylöspäin etsien
hyönteisiä, joita ne vahvalla
nokallaan hakkaavat esiin
kuoren alta tai syvältäkin puun
sisästä. Väkäsillä varustettu kieli
toimii erinomaisena saaliin
pyyntivälineenä. Useat lajit,
syövät mielellään
muurahaisia. Myös marjat ja havupuiden siemenet ovat
niiden ravintoa. Pesäkseen t. hakkaavat
onkalon puun sisään. Pehmikkeinä ovat hakatessa
syntyneet puunlastut. Munat kiiltävänvalkeita.
Talvisin t. retkeilevät ruuan haussa. Syömällä
puiden tuhohyönteisiä ne ovat hyödyllisiä;
vahinkoa ne tekevät taas hakkaamalla reikiä
kelvollisiinkin puihin ja rakennuksien seiniin. ■—T:ja
tunnetaan n. 450 lajia ja alalajia. Meillä
tavataan niistä kuusi, jotka nykyisin tav. viedään
neljään eri sukuun. Palokärki (Dryocopus
martius) on väriltään musta, koiraan huntu ja
naaraan niska punaiset. Pituus 44 Vs-50 Va cm.
Tavataan jotensakin yleisenä koko maassamme,
Lapin pohjoisosissa harvinaisena. Harma»-
Palokärki.
Kuva 2.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
