Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiketti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1585
Tiketti—Tilas
1586
p it i n e n tikku (Picus canus) on päältä vihreä,
taaempaa kellanvihreii, muuten harmaa. Siiven
ja pyrstön sulat ovat tummia, siivissä
valkea-pilkkuisia. Koiraan päälaki edestä punainen.
Pituus 31-35 etu. Pesii harvinaisena
Etelä-Suo-messa, mutta on tavattu useita kertoja
Pohjoissuomessa saakka. I s o t i k k a (Dendrocopus
ma-jnr) on väriltään mustan- ja
vat-Keankirjava, kuten seuraavatkin
lajit. Paras tuntomerkki on
valkeat hartiat. Alaperä, päälaen
etuosa ja koiraalla niska punaiset.
Pituus 251/s-271/2 cm. On ehkä
yleisin tikkalajimme Etelä- ja
Keski-Suomessa, mutta vähenee
lukumäärältään pohjoiseen päin,
tullen Lapissa harvinaiseksi.
Valkoselkätikka (D. leuconotus)
tunnetaan parhaiten valkeasta
ta-kaselästään. Koiraan päälaki on
punainen. Pituus 27-30 cm. Pesii
jokseenkin harvinaisena Etelä- ja
Keski-Suomessa, ja on tavattu
useita kertoja etupäässä
kiertoret-killään Pohjois-Suomessakin
Sotkamon reittiä ja Oulujokea
myöten. Kooltaan edellisiä paljoa pienempi on
pikku tikka (D. minor). Sen pituus on vain
16-17 cm. Koko selkä on valkea, mustine
poikki-juovineen, päälaki koiraalla punainen, naaraalla
valkea. On yleinen koko maassamme.
Kolmivarpaisen tikan (Picoides tridactylus)
tuntee helposti kolmivarpaisista jaloistaan
(taka-varvas puuttuu) ja kapeahkosta silmien luota yli
selän kulkevasta, valkeasta juovasta. Koiraan
päälaki on keltainen. Lapissa yleisin tikkalaji.
Vähenee lukumäärältään etelään käsin, mutta
tavataan harvalukuisena Etelä-Suomeen saakka.
E. M-o.
Tiketti (amer. suom. < engl. ticket),
matkalippu, piletti.
Tikkanen. 1. Paavo T. (1823-73),
sanomalehtimies, tuli yliop. 1841, Iii. maisteriksi 1847,
tohtoriksi 1860. Innokkaana suomalaisuuden
harrastajana T. toimitti yhdessä muiden
savokarjalaisten kanssa 1845-47 kolme vihkoa »Lukemisia
Suomen kansan hyödyksi", joissa on m. m. hänen
suomentamansa Runebergin ,,Ilauta Perhossa";
otti 1847 osaa Suomettaren perustamiseen ja
oli kolmeen eri otteeseen sen varsinaisena
toimittajana, samaten 1869 Uuden Suomettaren
avustajana, V. 1849 T. yhdessä H. Kellgrenin
kanssa perusti Suomalaisen kirjallisuuden
seuran kirjapainon harjoittaen myöskin
kirjakauppa- ja kustannusliikettä. Hänen
julkaisuistaan mainittakoon vielä: »Suomen
suuriruhtinaanmaan nykyinen tilasto" (1848), »Väkiluvun
ja asukasvaiheiden suhteita Suomessa" (1859).
J. F.
2. Johan Jakob T. (s. 1857),
taidehistorioitsija. edellisen poika. Yliopp. 1876, fil. kand.
1880, fil. lis. 1884, nimitettiin estetiikan ja
taidehistorian dosentiksi 1884 ja vlim. professoriksi
1897. T. on saavuttanut eurooppalaisesti
tunnetun nimen keskiaikaisen taiteen tutkijain
joukossa. Hänen julkaisuistaan mainittakoon: »Der
malerisehe Styl Giottos" (väitöskirja. 1884),
aikaisemman keskiajan uskonnollista maalausta
käsittelevät teokset „Die Genesismosaiken in Venedig
Isotikka.
und die Cottonbibel" (1889) ja »Die
Psalterillu-stration im Mittelalter" (1895-1900),
erikoistutkimukset »Die Beinstellungen in der
Kunstge-schichte" (1912) ja „Zwei Gebiirden mit dem
Zeige-finger" (1913) sekä »Madönnabildens historia ocli
den kristna konstuppfattningen" (1916);
sitäpaitsi »Kuvaamataiteet uudemmalla ajalla" (1910)
ja »Tizian" (1916). Suomen taideyhdistyksen
sihteerinä v:sta 1891; julkaissut sen toiminnasta
50-vuotiskertomuksin »Finska konstföreningen
1846-1896" (1896).
Tikkuri (mruots. dikur, ruots. decker, saks.
Decher, engl. dicker, nilat, dicra < lat. decuria
= kymmenkunta [henkilöäj), kymmenen
kappaletta (vars. 10 kpl. nahkoja turkiskaupassa).
Tikkurila (ruots. Dickurs-by),
rautatieasema (III 1.), Helsingin-Riihimäen rataosalla,
Helsingin pitäjässä, Malmin ja Korson asemien
välillä, 16 km Helsingistä. T:n kautta käy
liikenne Helsingin pitäjän kirkolle, jonne asemalta
n. 3 km. T:ssa ja sen lähistöllä sijaitsevat
m. m.: T:n kaakelitehdas, T:n öljy tehdas, T:n
höyrypuuseppätehdas ja Anäsin
maanviljelys-taloudellinen koelaitos. L. IJ-nen.
Tikli (Fringilla carduelis), peipposlintujen
heimoon kuuluva varpuslintu. Nykyisin se
viedään erikoiseen sukuun Acanthis, tai pitemmälle
menneen sukujaoittelun mukaan Carduelis. T.
on kaunis, hyvin
monivärinen lintu. Naama ja
kurkku ovat punaiset,
nokan tyvi, ohjakset,
päälaki, juova kaulan
sivuille, siivet ja pyrstö
mustat, ohimot, takaosa
poskea, ruumiin alaosa ja
yliiperä valkeat, selkä ja
sivuilla kaksi isoa
täplää ruskeat, sivuilla iso
keltainen poikkijuova.
Nuoret linnut ovat
kokonaan harmaanruskeita, mustapilkkuisia, siivet ja
pyrstö kuten vanhoilla linnuilla. Pituus 14-15 cm.
T:n levenemisalue käsittää suurimman osan
Eurooppaa, Länsi-Aasian ja Pohjois-Afrikan. Pesii
harvinaisena Etelä-Suomessa. Talvehtii
maassamme toisinaan. Ravintona siemenet, talvella
etupäässä ohdakkeiden ja takiaisten hedelmät.
Useissa maissa pidetään t:iä häkkilintuna.
E. M-o.
Tiklivarpunen = tikli (ks. t.).
Tiktaali 1. d i k t a a 1 i ks. Duc d’A 1 b e.
Tila on tav. sellainen maatila (ks. t.), joka on
osa kokonaisesta talosta (ks. t.). Nykyään t:lla
käsitetään taloa, verollepantua torppaa ja
ulko-palstaa sekä muuta maakirjaan eri numeroksi
merkittyä maanviljelyskiinteistöä, niin myös
tällaisesta kiinteistöstä halkomalla taikka
lohkomalla (ks. Maanjako) syntynyttä tilaa,
jota-vastoin palstatila ei ole tila kameraalisessa
merkityksessä. E. A. P
Tilas /-»-/, Daniel (1712-72), vapaaherra,
ruots. vuoritieteilijä, kokoili ja; kohosi
vuori-kollegissa vuorineuvokseksi 1755 ja nimitettiin
1768 valtakunnanheraldikoksi; v:sta 1739
tiedeakatemian jäsen; oli mukana 11 valtiopäivillä
ja 1753-55 Suomen kohottamista varten asetetun
valmistelukomissionin jäsenenä. T:lla oli suuret
kokoelmat kirjoja, kivennäisiä ja muistiinpanoja;
Tikli.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
