Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tonka-papu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1687
Tonnikilometri—’Tonttiäyri
1688
valtameressä, Välimeressä ja Mustassameressä ja
011 varsinkin Etelä-Ranskan ja Sardinian
rannikolla suurenmoisen kalastuksen esineenä.
Kasvaa 2-:s m pituiseksi ja muutaman sadan kilon
painoiseksi. P. Ii.
Tonnikilometri ks. Rautatie yksiköt.
Tonnimaksu, 1 ä s t i m a k s u, vero, jonka
satamassa käyvät alukset maksavat
asianomaiselle valtiolle, kunnalle tai muulle sataman
omistajalle. Suomessa maksavat 19 rekisteritonnin
vetoiset ja sitä suuremmat alukset 10 pen.
rekis-teritonnilta, kotimaiset kerran vuodessa
kotipaikkansa merimieshuoneeseeii, ja ulkomaiset
tullikamariin ensikerran kalenterivuodessa Suomen
satamassa käydessään; nämä maksut tulevat
Suomen merimieseläkelaitoksen hyväksi. F. 11’. h.
Tonsillit (lat. tonsi’llæ), nielurisat, (ks. t.).
Tonsillitis (ks. Tonsillit), nielurisain
tulehdus, joka erotukseksi tavallisesta n. s.
kurkkutaudista (vrt. Niélurisaintulelidus)
esiintyy erittäin ankarana saaden usein aikaan
märkäpesäkkeen muodostumisen itse risassa tai
sen takaisissa osissa.
Tonsuuri (lat. tonsü’ra = leikkaaminen),
roo-mal.-katolisessa ja itämaisessa kirkossa
hengelliseen säätyyn otettaessa noudatettu seremonia,
jossa piispa tai luinen edustajansa rukoillen
leikkaa papiksi pyrkivältä hiuksia. T:ksi sanotaan
myös sitä kohtaa niistä papin hiukset on
poisajettu. T. on parannuksen tekijöiltä ja munkeilta
periytynyt nöyryydenmerkki, josta vasta
6:n-nella vuosis. tuli pappeja maallikoista erottava
ulkonainen tunnusmerkki. — R o o m a 1. t.
(tonsura 1. corona Petri) käsitti vain päälaen, jolloin
ehyt hiuskiehkura ympäröi päätä muistuttaen
Kristuksen orjantappurakruunusta tai
kuninkaallisesta pappeudesta (corona sacerdotalis); k r e i k.
t. (tonsura Pauli) ulottui otsaan saakka. S k o
t-1 a n t i 1 a i n.e n 1. brittiläinen t. (tonsura
Johannis t. tonsura Jacobi) oli sellainen, että
etuosa päästä korvia myöten ajettiin paljaaksi
(syrjäytyi 7 :imellä vuosis. roomal. t:n tieltä).
Tontiini. Tt. Lorenzo To nti esitti 1653
kardinaali Mazarin’ille keinona Ranskan
rahapulan poistamiseksi, että valtio vastaanottaisi
yksityisiltä henkilöiltä yhteensä 25 milj. livreä,
yhtä paljon kultakin. Lainanantajat jaettaisiin
ikänsä mukaan 10 yhtä suureen ryhmään.
Pääomaa ei valtio maksaisi takaisin, mutta kullekin
ryhmälle maksettaisiin vuodessa 102,500 livreä
tasan jaettavaksi vielä elossa olevien ryhmän
osakkaiden kesken. Vasta ryhmän viimeisen
osakkaan kuoltua loppuisi maksun suorittaminen sille
ryhmälle. Parlamentti ei ehdotusta hyväksynyt.
Tanskassa ehdotti samaan aikaan P o f v e 1
Klingenberg, joka tunsi Tonti’n
suunnitelman. samanlaatuista menettelyä, jota
menestyksettä koetettiin siellä toteuttaa. Hollanti toteutti
ensimäisenä suunnitelman 1672, Ranska 1689,
1090 ja 1734. Englanti 1692, Brandenburg 1698
ja Götha 1752. Ranskassa tämä valtiolaiuan
muoto kiellettiin 1770, mutta sallittiin uudelleen
vista 1791. Muodostunutta henkilöryhmää
sanotaan t:ksi. Yksityisetkin laitokset ovat monessa
maassa, etenkin Ranskassa, perustaneet t :eja.
Nykyään käytetään t.-järjestelmää muutamien
henkivakuutus- ja elinkorkolaitosten
voitonjaossa. Henkivakuutusyhtiö ryhmittää
vakuutettunsa jonkun sovitun perusteen mukaan, kullekin
ryhmälle tuleva liikevoiton osuus hoidetaan s n
hyväksi ja jaetaan määrävuosien kuluttua, esim.
joka Sntenii tahi 10 :ntenä v. vielä elävien,
vakuutuksensa voimassa pitäneiden osakkaiden
kesken. Vakuutuksen takaisinosto ja vapaakirjan
anto voi olla kielletty (täysi-t.) tahi sallittu
(puoli-t.). Suomalaiset henkivakuutusyhtiöt
eivät käytä t.-järjestelmää. Turun elinkorkolai
tos (per. 1857) sitävastoin nojaa toimensa
erääseen t.-järjestelmään. [Conrad, „Handwörterbuch
der Staatswissenschaften"; Manes, [-„Versicho-rungslexikon".]-] {+„Versicho-
rungslexikon".]+} O. Il-n.
Tontti (ruots. tomt), rakennuksia varten
rajoitettu maa-alue. Tavallisin t.-muoto
kaupungeissamme, joiden asemakaavojen vanhemmissa osissa
ruutujärjestelmä melkein poikkeuksetta vallitsee,
on neliötä lähentelevä suorakaide. Nämä t :t ovat
puurakennuksia ja puutarhaistutuksia
silmälläpitäen suunnitellut suurenpuoleisiksi ja paikka
paikoin palokatujen eroittamiksi. Tavallisia
t.-kokoja asuinrakennuksia varten ovat esim. n.
65x65 111, 50x50 m, 40x45 m. 40x30 m. Viime
vuosikymmeninä tapahtunut nopea väkiluvun
kasvaminen useissa kaupungeissamme ja tästä
johtunut maanarvon nousu ovat johtaneet t.-alan
mahdollisimman tarkkaan käyttöön : entisten
puurakennusten sijaan rakennetaan korkeita
kivirakennuksia siipi- ja piharakennuksineen.
Vanhettuneiden rakennusjärjestyksien sallimien
ahtaiden ja niukkaa valoa antavien pihojen
ympärille. Uusia asemakaavasuunnitelmia tehtäessä
on tämän vuoksi varsinkin
asuiurakennus-t:n tarkoituksen mukaiseen muotoon, kokoon
y. m. s. kiinnitetty erikoista huomiota, joten
esim. yhtenäisten ja tarpeeksi väljien
pihamaiden aikaansaamiseksi 011 asemakaavoihin ja
t.-karttoihin ruvettu merkitsemään
sisäpuoliset rakennusrajat. joiden yli ei
mikään rakennuksen osa saa ulottua. — Erikoisen
t.-muodon ovat kehittäneet uudenaikaiset
Englannissa alkunsa saaneet ja näiden suurkaupunkien
ja teollisuuskeskusten yhteyteen muodostetut
puutarha- ja huvilakaupungit. Tällaisen t:n kadun
puoleinen sivu on tav. hyvin lyhyt, 5-15 m,
toisen sivun vaihdellessa 60-30 111:11 välillä.
K. S. K.
Tonttivero ks. Tonttiäyri.
Tonttiäyri, eräiden Ruotsin ja Suomen
kaupunkien kunnallistaloudessa esiintyvä tulo.
Tämän tulon alkuperä on sangen vanha. Se
kuuluu varsinaisesti keskiajan kaupunkien
maanomistusoloihin. Alkuperäisessä muodossaan t:t
olivat maanomistajalle suoritettua korvausta,
tavallaan vuokraa vakaalla hallintaoikeudella
luovutettujen tonttien, n. s. ehdollisten tonttien,
käyttö-oikeudesta. Maanomistajana ja siten t:ien
kantajana saattoivat esiintyä joko kruunu,
kaupunki, kirkko, säätiöt tai yksityiset henkilöt.
Sitä myöten kuin kaupunkien oikeuspiirissä
oleva maa vähitellen, semminkin 1600-luvun
aikana, siirtyi kaupunkikunnille, saivat t:t yhä
enemmän kaupunkikunnallisen tulou luonteen.
Kaupunkien oikeus t:ien kantamiseen perustui
yksinomaan siihen, että kaupungeilla oli
omistusoikeus tai ylin hallintaoikeus maahan. Millään
yleisillä asetuksilla ei tätä oikeutta
säännöstelty. Kaupungeilla oli esteetön oikeus t :ien
muuttamiseen tai korottamiseen, mutta yleensä
ei t:ien muodostuttua kaupunkikunnallisiksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
