Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Torstensson ... - (Printed column numbers are offset by +100)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1839
Torzok- Toscana
1840
kysymykset muuttuivatkin. Vv:n 1088-89
vallankumous, johon t:tkin ottivat osaa, teki
viimemainituille mahdottomaksi pitää jyrkästi kiinni
kuninkuuden perinnöllisistä oikeuksista.
Kuitenkin osa tätä puoluetta koetti vielä Anna
kuningattaren aikana saada Stuartien
miespuolisen haaran palautetuksi Englannin
valtaistuimelle; samalla t:t harrastivat rauhan
aikaansaamista Ranskan kanssa. Whigit sen sijaan
kannattivat sotaa ja protestanttista
vallanperimystä. 18: unen vuosis. alkupuolella
viimemainitun puolueen muodostivat suuret
maanomistajat, kauppiaat ja liikemiehet, tory-puolueen
pienemmät maanomistajat ja maalaispapisto. Sen
johdosta, että t:t alussa suhtautuivat kylmästi
uuteen hannoverilaiseen hallitsijasukuun, tuli
valta vv. 1715-60 olemaan whigeillä, jotka tänä
ajanjaksona esiintyivät varsin vanhoillisina, jos
kohta pitivätkin kiinni parlamentin vallasta ja
painovapaudesta.
Yrjö 111:n noustua valtaistuimelle t:jen suhde
kuninkuuteen muuttui. He harrastivat jälleen
kuninkaan persoonallisen vaikutusvallan
lisäämistä saadakseen mahtavien whig-perheiden
vallan vähennetyksi ja kannattivat pohjois-amer.
siirtokuntia ja myöhemmin Ranskan
vallankumousta vastaan suunnattua sotapolitiikkaa.
Whigit taas koettivat edelleen ylläpitää
parlamentin johtavien miesten valta-asemaa ja
parlamentarismia, mikä nyt lopulta vakaantuikin
Englannissa. Osa heistä vaati sitäpaitsi
valtio-laitoksen kansanvaltaistuttamista vaalilain
uudistuksella. Whigit puolustivat
pohjois-ameriik-kalaisten siirtokuntain oikeuksia ja tervehtivät
riemulla vapauden asian voitolle pääsemistä
Ranskassa 1789. Mutta Ranskan
vallankumouksen liioitteluista kauhistuneina suuri osa
whi-gejä yhtyi tory-puolueeseen, ja kun pitkällinen
Ranskaa vastaan käyty sota liitti myöskin
keski-säädyn tähän puolueeseen, pysyivät töryt
vallassa aina v :een 1830 esiintyen varsinkin v:een
1822 asti äärimäisen vanhoillisina ja kaiken
valtiollisen, kirkollisen ja taloudellisen vapauden
vastustajina. Whigit sen sijaan vaativat
katolisille ja dissentereille täysiä oikeuksia,
perinpohjaista vaalireformia ja suurempaa
kauppa-vapautta.
Kun parlamentin uudistus oli 1832 saatettu
voimaan, ottivat t:t itselleen nimen
,.vanhoilliset" (konservatiivit), whigit nimen
„vapäamieli-set" (liberaalit). Vanhoja puoluenimiä
käytettiin vielä tämänkin jälkeen, enimmäkseen
kuitenkin vain agitatorisessa tarkoituksessa;
whi-geiksi sanottiin ,,maltillisia vapaamielisiä",
erityisesti ylhäisaatelisia whig-sukuja. V. 1886
jälkeen on ..vanhoilliset" nimityksen sijaan tullut
,.unionistit".
Pohjois-Ameriikassa sanottiin vapaussodan
aikana t:eiksi niitä, jotka tahtoivat pysyä
emämaan yhteydessä, whigeiksi vapauden
puolustajia. Myöhemmin, 19:nnellä vuosis., esiintyi
Yhdysvalloissa wliig niminen puolue, joka 1854
sulautui „tasavaltalaisiin" (ks. t.). J. F.
Torzok [-o’k], piirikunnankaupunki Venäjällä;
Tverin kuvernementissa koilliseen Moskovasta,
Tvertsan ja rautatien varrella; 13,723 as. (1910).
— Kolmisenkymmentä kirkkoa, mies- (per. 1015)
ja naisluostari. Harjoitetaan melkoista
viljakauppaa. kulta-, hopea- ja silkkikoruompelusten
valmistusta, vähän mylly- ja nahkateollisuutta.
— T:n perustamis-v. ei tunneta. Jo 900-luvulla
T. oli olemassa novgorodilaisena siirtolana;
kärsi Novgorodin etuvartiana melkein kaikista
Novgorodin sodista. Esim. 1238 Batu-kaani
valloitti sen 2-viikkoisen piirityksen jälkeen ja
tappoi kaikki asukkaat.
Toscana [-kä’-]. 1. Ent. suurherttuakunta, nyk.
maakunta (compartimenlo) Keski-ltaliassa,
Apenniinien ja Välimeren (Genovan-lahden ja
Tyrr-henan-meron) välissä, keskusta Arnon ympärillä;
24.104 km2, 2.694,706 as. (1911), 111,« km-’:llä.
T., edustalla olevine saarineen (Elba y. m.),
on Italian miueraalirikkain maakunta.
Maatalous ja teollisuus ovat huomattavat, vaikka
eivät olekkaan kehityksessä Pohjois-Italian tasolla.
— Hallinnollisesti T. jakaantuu Arezzon,
Firenzen, Grosseton, Livornon, Lucean, Massa e
Car-raran, Pisan ja Sienan provinsseihin. E. E. K.
2. Entinen it. suurherttuakunta, vastaa
nykyistä T:n maakuntaa sekä muinaisajan Tus
eiaa 1. Etruriaa (ks. t.). Länsi-Rooman
kukistumisen jälkeisinä aikoina vallitsivat maassa
itä-gootit, sitten kreikkalaiset, senjälkeen
lango-bardit. Kaarle Suuri teki sen 774 frankkilaiseksi
maakunnaksi ja siitä lähin siellä hallitsi
faja-kreivejä. Näistä Bonifatius 11 (Canossan
sukua, k. 1052), jolla oli myös Modena, Reggio,
Mantova ja Ferrara, oli aikansa mahtavin it.
ruhtinas. Hänen puolisonsa Beatrix ja
tytär-puolensa Mathilda, T:n rajakreivitär. olivat paa
vin innokkaita kannattajia, ja viimemainittu
(k. 1115) lahjoitti jälkisäädöksessään T:n muiden
alueidensa ohella paavinistuimelle. Useat T:n
kaupunkikunnat, Firenze, Siena, Pisa, Lueca,
Arezzo y. m. pääsivät kuitenkin itsenäisiksi.
Näistä ensinmainittu tuli mahtavimmaksi ja
yhdisti 14:nnellä ja 15:nnellä vuosis. suurimman
osan T:aa alueeseensa. Firenzessä valtaan
päässyt Mediei-suku sai siten T:n herruuden. V. 1532
keisari Kaarle V korotti Alessandro de’ Mediei’n
Firenzen perinnölliseksi herttuaksi. Tämän
seuraajan Cosimo I:n (1537-74), joka myös valloitti
Sienan, paavi nimitti 1569 T:n suurherttuaksi,
jonka arvon keisari myöhemmin vahvisti. Sen
raavina aikoina T:n politiikka oli enimmäkseen
riippuva Espanjasta; 1600-luvulla maa alkoi
rappeutua. Wienin rauhansopimuksen mukaan 1735
T. joutui viimeisen Medici-sukuisen herttuan
Giovanni Gaston kuoltua 1737 Lothringenin
herttualle Franz Stephanille, joka oli Maria
Tere-sian puoliso (keisarina Frans I). Häntä seurasi
1765 hänen toinen poikansa Leopold, jonka
valistuneen hallitsijan aikana - maa sekä henkisessä
että aineellisessa suhteessa edistyi. Leopohhn
tullessa keisariksi 1790 seurasi häntä T:ssa
hänen toinen, samanmielinen poikansa
Ferdinand III. Tämä sekaantui Ranskan
vallankumoussotiin, jonka johdosta hänen 1799 täytyi paeta
T:sta sekä 1801 Lunévillen rauhassa luovuttaa
T. saaden sijaan Salzburgin; T. muutettiin nyt
Etrurian kuningaskunnaksi ja sen sai Espanjan
iufantti Ludvig Parmalainen. Fontainebleau’n
sopimuksen perusteella 1807 Ranskan ja
Espanjan välillä luovutettiin Etruria Ranskalle;
seur. v. se yhdistettiin siihen. Napoleonin
kukistuttua 1814 Ferdinand ITI sai takaisin T:n,
lisäksi Elban saaren y. m. alueita. Ferdinandin
kuoltua 1824 hänen poikansa Leopold TI ensin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
