Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tšeremissin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1855
Tseremissin kieli ja kirjallisuus
1856
teet jaetaan kahteen ryhmään, läntiseen ja
itäiseen. 1) Läntisen ryhmän murteita puhutaan
Vjatkan kuvernementin Jaranskin piirissä,
Kostroman kuvernementin Vetlugan piirissä,
Kasaanin kuvernementin Kozjmodemjanskin
piirissä ja Niznij-Novgorodin kuvernementin
Vasilj-surskin ja Makarjevin piireissä. Nämä murteet
voidaan puolestaan jakaa kahteen
päämurteeseen: pohjoiseen, Jaranskin ja Vetlugan piireissä
puhuttuun, ja eteläiseen, Kozjmodemjanskin,
Va-siljsurskin ja Makarjevin piireissä puhuttuun
(viimemainittua murretta puhutaan enimmäkseen
Volgan eteläpuolisella, ^länköisellä rantamaalla,
josta syystä sitä tavallisesti nimitetään
,,vuori-tseremissin" murteeksi; tätä samaista
,.vuori-tseremissiä" puhutaan kuitenkin myös
Kozjmodemjanskin piirin siinä osassa, joka on Volgan
pohjoisella, n. s. „ niitty puolella"). 2) Itäiseen
ryhmään laajemmassa merkityksessä voidaan lukea
kaikki muut murteet, joita puhutaan Kasaanin
kuvernementin Tsarevokoksajskin, Tseboksaryn
ja Kasaanin piireissä, Vjatkan kuvernementin
Urzumin, Malmyzin, Jelabugan ja Sarapuljin
piireissä, Ufån kuvernementin Birskin, Belebejn,
Ufån ja Menzelinskin piireissä ja Permin
kuvernementin Krasnoufimskin piirissä.
Nämäkin murteet voidaan jakaa kahteen
päämurteeseen : läntisempään. Tsarevokoksajskin,
Tseboksaryn ja Urzumin piireissä puhuttuun, ja
itäisem-pään, Malmyzin, Jelabugan, Sarapuljin, Birskin,
Belebejn, Ufån, Menzelinskin ja Krasnoufimskin
piireissä puhuttuun (viiden viimemainitun piirin
murteita nimitetään tavallisesti varsinaisiksi
,,itämurteiksi"). Aasianpuoleisten tseremissien
murteista ei ole varmaa tietoa; luultavasti nämä
tseremissit enimmäkseen ovat itäisen
murreryh-män alueelta lähtöisin. Niinkuin yllä sanotusta
näemme, on t. k:n vanha tavanmukainen jako
,,vuoritseremissiin", ,,niittytseremissiin"’ ja
„itä-tseremissiin" epätarkka ja harhaan viepä.
Murteiden välisistä eroavaisuuksista mainittakoon
seuraavaa: alkuperäinen s on yhdessä itäisen
ryhmän murteessa, Malmyzin murteessa, etuvokaalin
edessä muuttunut muljeeratuksi s’:ksi,
jotavas-toin se muualla (niin tässä kuin muissakin
asemissa) on muuttunut s:ksi (samoin myös
Malmyzin murteessa takavokaalin edessä) ;
alkuperäinen affrikaatta t’s’ on läntisen ryhmän
murteissa muuttunut (s:ksi, itäisen ryhmän
murteissa affrikaatta on säilyttänyt muljeerauksen;
muljeeraamaton affrikaatta ts on itäisen ryhmän
läntisemmässä päämurteessa mulji erautunut»
jotavastoin se muualla on säilynyt
muljeeraa-mattomaua (läntisen ryhmän pohjoisessa
päämurteessa se on muuttunut ts:ksi). Ensi tavun
vokalismin kannalta katsoen t. k:n sanavarasto
voidaan jakaa seuraaviin (tärkeimpiin)
tyyppiryh-miin, jolloin myös murteiden välisiä
eroavaisuuksia tulee näkyviin: 1. L (= läntisessä
murreryli-mässä) a rv I (— itäisessä murreryhmässä) o;
2. L I u; 3. L ii In; 4. L I o; 5. L o I »;
6. L I «; 7. L reduseerattu takavokaali ^ I u;
8. LT ii; 9. L reluseerattu etuvokaali ^ I ii;
10. L I ci; 11. L 1 c: 12. L ö ^ Ie; 13. Lii;
14. L i r^j I e; 15. L reduseerattu etuvokaali
^ l i. Muoto-opillisista seikoista mainittakoon
vain. että ablatiivin pääte -let’s’ läntisessä
murre-ryhmässä on harvinainen ja korvataan
tavallisesti elatiivin päätteellä; monikon merkki on
läntisessä murreryhmässä -viii, -via, itäisen
murre-ryhmän läntisemmässä päämurteessa -samot’*’,
itäisemmässä taas -vlak (osaksi myös -luk);
preteritin mon. 3 p:n pääte on länsimurteissa -vo
kummassakin konjugatsionissa, jotavastoin se
itämurteissa I konjugatsionissa on -st, II
konjugatsionissa -tV; imperatiivin mon. 3 p:n pääte
on länsimurteissa -fia, -fia, itämurteissa -za, -z’«.
Sanakorko, joka ei ole kiinteä, on murteittain
erilainen. Länsi- ja itäryhmän sanavarastossa on
huomattavia eroavaisuuksia, varsinkin jos
vertaamme toisiinsa länsimurteita ja itäryhmän
itäisimpiä murteita. Yleensä läntisimmät ja
itäisimmät tseremissit eivät helposti ymmärrä
toistensa puhetta.
T. k:n sanakoron vaihtelevaisuus ei ole
myöhäinen ilmiö, vaan perustuu todennäköisesti
suo-malais-ugrilaisessa alkukielessä vallinneisiin
korkoseikkoihin. Alkuperäisen astevaihtelun
jälkiä voidaan myös havaita t. k:n vokaaliasussa.
Konsonanttiseikoista mainittakoon, että erotus
muljeeraamattoman ja muljeeratun affrikaatan,
ts:n ja t’s’:n välillä on murteittain säilynyt,
samoin erikoisissa tapauksissa vanha
sanansisäinen nasaali (vrt. esim. tser. tür] = suom. tyvi).
Yleensä on kuitenkin konsonanttiasussa
tapahtunut hyvin paljon muutoksia; niinpä esim.
alkuperäinen ero suomalaisugrilaisperäisten s ja z,
s’ ja y sekä s ja z äänteiden välillä on
suurimmaksi osaksi hälvennyt (niitä edustaa nykyjään
useimmiten s [z]), samoin muljeeraamattomien
ja muljeerattujen n- ja i-äänteiden välinen vanha
ero, niinikään alkuperäinen ero puheäänettömien
ja puheäänellisten saiianalkuisten klusiilien
(k ja g, t ja d, p ja 6) ja affrikaattain ■ (ts ja di,
t’s’ ja d’z’) välillä, y. m. Vanhasta
paradigmaattisesta konsonanttivaihtelusta ei ole kuin
rippeitä jäljellä. Sanansisäiset vokaalienväliset
geminaatta-klusiilit (kk, tt, pp) ovat lyhentyneet,
lyhyet taas (k, t, p) puheäänellistyneet ja
spi-ranttiutuneet. Myöskin sananalkuiset klusiilit
ovat määrätyissä lausefoneettisissa asemissa,
varsinkin vokaalienvälisissä, sangen laajalti
joutuneet puheäänellistymisen ja spiranttiutumisen
alaisiksi. — T. k:n nominitaivutuksessa on
yleisessä käytännössä olevien sijojen lukumäärä
useimmissa murteissa 11; omistusliitteisessä
taivutuksessa sijapääte käy omistusliitteen edellä
inessiivissä, illatiivissa ja translatiivissa, muissa
sijoissa päinvastoin (länsimurteissa voi järjestys
elatiivissa, allatiivissa ja mo’aalissa olla kumpi
tahansa). Verbitaivutuksessa on kolme
tapamuo-toa: indikatiivi, konjunktiivi (siinä potentsiaali
ja murteittain konditsionaali) ja imperatiivi
(siinä, paitsi tavallista, mj-ös murteittain n. s.
„kohteIias imperatiivi"), aikamuotoja kaksi:
preesens (samalla futuuri) ja preteriti.
Konju-gatsioneja on kaksi: I. erre-konjugatsioni ja
II. am-konjugatsioni. Paitsi yksinkertaisia
verbimuotoja on useita yhdysperäisiä, varsinkin
läntisen ryhmän eteläisessä murteessa (eräs
yhdysperäinen verbimuoto -on viimemainitussa
murteessa ja lisäksi Ufån ja Permin murteissa
supistunut näöltään yksinkertaiseksi: n. s. ,.»-Uinen
preteriti"). Kieltosana taipuu. Kielteisessä
verbitaivutuksessa tapa- ja aikatunnukset liittyvät
kieltoverbiin samoinkuin myös persoonapäätteet;
pääv"rbi esiintyy vartalomuoilossaan (vain
konditsionaali muodostaa tästä poikkeuksen). Sanan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
