Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tšeremissien mytologia - Tšeremissin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1854 Tseremissin kieli ja kirjallisuus 1856
1856
Elollistettua vettii (..vesi-emoa") palvotaan
ennenkaikkea hedelmöittävän sateen synnyttäjänä.
Mustan uhrieläimen luut kätketään valeen.
„Sade-uhrcissa" kastellaan kaikki läsnäolijat. Jos järvi
tai lähde syystä tai toisesta »vihastuu", lähtee se
liikkeelle. Veden voi vihoittaa esim. likaamalla
sitä. Voivatpa järvet kulkea kesteissäkin
toistensa luona synnyttäen suuria tulvia. Kun veden
..sielu" lähtee, niin „vesi sairastuu, tulee sameaksi
ja pahanmakuiseksi". Joskus hallitsee sama
vedenhaltia kahta järveä; minne se kulloinkin
muuttaa, sinne kerääntyy vesikin, jona aikana
toinen järvi on kuivana. - Liedellä palavan
tulenkin tseremissi elävöi. „Tyynellä mielellä
ollessaan se palaa rauhallisena, mutta kun se saa
aiheen suuttua, kiihtyy se vimmoihinsa, karkaa
liedeltä, polttaa tuvan ja kylän." Suuttumisen
aiheen tuli saa siitä, että ihminen saastuttaa
sitä sylkemällä lieteen tai kohentamalla sitä
likaisella aseella. Myös paiskelemalla puita lie
dellä tai torumalla tulta tuhmin sanoin voi sen
.saada raivoihinsa. Tulipalon syttyessä on tapana
kiertää tuli sekä sen jälkeen heittää siihen musta
kana tai mustan lehmän maitoa. Kesän
kuumimmillaan ollessa sammutetaan
tseremissi-kylässä kaikki tulet sekä sytytetään kitkatulella
uusi tuli" s. o. kokko, jonka yli ihmiset
juoksevat; vieläpä karjakin ajetaan tulen yli.
„Uu-ilella tulella", jota jokainen kantaa kotiinsa,
uskotaan olevan puhdistava taikavoima. —
,.Eläviä ’ ovat myös ihmiskäden valmistamat esineet,
kuten kota. tupa, vene, veräjä, sirppi, värttinä,
kuppi, lusikka y. m. Onpa niillä näkymätön
..sielukin", joka voi asuinpaikastaan irtautua.
Kun tuvassa riitelee, huutaa, polttaa paljon
tupakkaa tai pitää tupaa likaisena, lähtee sen „sielu".
Kun .,sielu" on lähtenyt, ei asunto enää ole
,,iloinen" ja ..elämä siinä alkaa käydä raskaaksi".
Muillakin rakennuksilla, kuten karjahuoneilla ja
riihellä on ..sielu" 1. haltia. Joskus ajatellaan
esineen tarvitsevan ruokaakin 1. „voimaa"
ravin-nokeen. Elonleikkuun jälkeen ,,ruokitaan
sirppejä" vainion viimeisillä korsilla, sanomalla:
..Sirppi, ota voimaa, koko kesän teit työtä, ota
voimaa! Sinun osasi asetimme, meidän osaamme
älä koske". Elollistettu luonnon tuotantovoima
on aiheuttanut s y n n y n h a 11 i a t. Paitsi
kaiken synnyn vaalijaa, „synty-emoa" 1. »suurta
synnyttäjää", tseremissi palvoo
erikoishaltioita-kin. kuten ..lasten-, karjan-, mehiläisten- ja vii
jansynnyttäjää". — Suurille luonnonjumalille
uhrataan niille pyhitetyissä lehtipuisissa
(lehmus-, tammi- tai koivu-) metsiköissä. Sellainen
on kussakin kylässä („kylänlehto"), jossa
kyläläiset vuosittain palvovat. Sen lisäksi on useilla
kylillä vieiä yhteinen suurempi lehto, jonne
kokoonnutaan tavallisesti vain joka kolmas vuosi.
Ne. jotka ottavat osaa yhteiseen suureen
uhri-juhkiau. muodostavat uhripiirin. merin (=ven.
»»ir. kyläyhteiskunta). Onpa sillä
tseremissin-kielinenkin nimitys: tiäts-körga (=
puumerkki-piiri i. Näiden alkuaan eri sukukuntaisten
uhri-piirien tavat eroavat usein huomattavasti
toisistaan.
Hyvin tärktä sija tseremissien uskonnossa on
v a i n a j a i n p a 1 v o n n a 1 1 a. Kuolleiden
haudantakainen elämä ajatellaan tämän elämän
kaltaiseksi. Kuollut saa maana’aiseen ..tupaansa"
vaatteita, ruokaa ja tarve-esineitä. „Toisessa
maailmassa" sukulaiset asuvat yhdessä,
ensi-mäis.-nä haudattu on kalmistokylän „vanhin".
Paitsi peijaisia vietetään määräaikaisia muisto
juhlia yksityisen kuolleen - kunniaksi 3:ntena,
7:ntenä ja 40:ntenä päivänä kuoleman jälkeen.
Vainajaa käydään kalmistosta kutsumassa, hänet
saatetaan saunaan sekä kestitään kaikin tavoin
omaisten ja sukulaisten seurassa. Vainajalle
varataan erikoinen istuin, johon ei kukaan elävistä
asetu. Illan tullen sytytetään joukko tuohuk
sia kuolleen kunniaksi. Yöllä esiintyy vielä
vainajan .,edustajakin" s. o. henkilö, joka kokonsa
ja ulkomuotonsa puolesta muistuttaa kuollutta ja
joka pukeutuu tämän pukuun. Häntä puhutellaan
ja kestitään kuten itse vainajaa. Aamun
valjetessa hän saatetaan kalmistoon. Yleensä
uskotaan, että kuollut on 40:nnen päivän muistajai
siin saakka vielä hyvin läheisessä suhteessa
omai-siinsa, mutta tällöin eroaa heistä. Toisin
paikoin vietetään tällaisena ( ronhetkenä vasta
vuosipäivää. Yleisistä, vuotuisista muistojuhlista
sattuu tärkein, jolloin kaikkien kuolleiden
uskotaan olevan liikkeellä, pääsiäisen aikaan.
Satunnaisista syistä, esim. kun paljon toukkia
ilmaantuu peltoon tai hiiriä aittaan, vietetään
sukulaisitta kuolleille iloiset „liäät". — Perhekunnan
suojelushengille on kodan (kuöo) perukka
pyhitetty. joskus on kodan perälle rakennettu pieni
lisärakennus („pikku kota"). Nykyään uhrataan
kotijumalille vain sairauden tullen. Vielä
Georgen aikana oli uhrivakkojakin ynnä
jumalan-kuvia olemassa. Hän sanoo näet, että ,.useissa,
ehkä jokaisessa talossa on tuvan nurkassa
tuohi-vakkasessa vaaksanpituinen, karkeatekoinen,
miehenpukuun puettu puunukke". Toisessa
paikassa hän kertoo, että „häätalossa, kun kaikki
on valmiina, asetetaan kodinjumala pöydälle,
minkä edessä kylän uhripappi (knrtj rukoilee".
-— Hyvin mahtavia haltioita ovat suurvainajat
(..suuret ihmiset"), joiden muutamien
sankariteoista kansa vieläkin kertoo. Kuuluisimpia niistä
ovat Tsembulat, „Nemda-vuoren ruhtinas", joka
asuu Nemda-puron rannalla, sekä „Volgan
rannan ruhtinas". Näille sankarijumalille, joille
pyhitetyt metsiköt (keremet) ovat mikäli
mahdollista havupuisia ja aidattuja, uhrataan „alas- 1.
yöhön päin". Kotoisten, ..vierasta kieltä
vihaavien" haltiain lisäksi 011 muukalaistakin
sul-fnnia palvottu. — Volgan-bolgaarien (ks.
Bol-g a a r i t) taholta tullut vieras vaikutus on
varsin tuntuva sekä uhrikielessä että myös erittäin
«ikkaissa ja korkeata pakanuudenaikaista
kulttuuria todistavissa menoissa. [G. Jäkovlev,
„Reli-gioznye obrjady tseremis" (1887) ; 1. N.
Smirnov. ..Tseremisy" (Izv. obsts. årh., ist. i etn. pri
Imp. Kaz. univ. VII, 1889); Krohn, „Suomen
suvun pakanallinen jumalanpalvelus" (1894); H.
Paasonen, „Beiträge zur Kenntnis der Religion
und des Cultus der Tseheremissen" (Keleti
Szemle II. 1901); Uno Holmberg,
„Tsheremis-sien uskonto" (1914).] U. Ubg.
Tseremissin kieli ja kirjallisuus. 1- Kieli.
T. k., tseremissien (ks. t.) puhuma kieli,
kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan; sen
lähimmät sukulaiset ovat toiselta puolen
permiläiset kielet, toiselta mordvan kieli (vrt.
Suo-m a 1 a i s-u g r i 1 a i s e t kielet). Sitä alku- I.
kantakieltä, josta t. k:n eri murteet ovat
kehittyneet, sanotaan alkutseremissiksi. T. k:n m u r-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
