Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tsingtau ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1879
Tsulukafferit-Tsuvassin kieli ja kirjallisuus
1880
alaisia: tosiasiallisesti he eliivät omaa vapaata,
itsenäistä eläimiänsä. 1’ o r o-t. kuljeksivat
enimmäkseen Anadyr-, Tsaun- ja Kolyma-jokien
seutuvilla harjoittaen poronhoitoa pääelinkeinollaan;
merenrannalla vakinaisesti asustavat
metsästäjät. (vetoeläimenä koira) metsästelevät
meren ja rannikon otuksia; kaupustelijat,
asuvat Beringin-salmen ranta-alueella ja
harjoittavat turkiskauppaa. Iin yhteiskunnalliset
olot, uskonto ja tavat ovat sangen alkuperäiset.
Kansanrunous rikas. Kieli sana- ja muotorikas.
[V. G. Bogoraz, ..Ottset ob izsledovanii tsuktsej
Kolymskago kraja" (Izv. vost.-sib. otd. russk.
geogr. obsts. XXX, 1, 1899); sama, „Otserk
materialjnago byta olennyh tsuktsej" (Sbornik
muzeja an tr. i etnogr. 11, 1901) ; sama, „Obraztsy
narodnoj slovesnosti tsuktsej" (1900) ; V.
Iohelj-son (Joehelson), „Zametki o naselenii Jakutskoj
oblasti" (Zivaja starina II, 1895) ; W. Radloff,
,.über die Spraehe der Tsehuktsehen und ilir
Ver-hältnis zum Korjakisehen" (1801).]
Tsulukafferit = s u I ii ks. Kaf fcrit
Tsum (ven., < syrj. t’s’om = risumaja, koju,
aitta), Siperian kansojen käyttämä
keilanmuotoi-nen, siirrettävä kota, joka kesällä päällystetään
tuohella, talvella taas porontaljoilla. 1". W.
Tsungking (engl. Chungking), kaupunki
Sisä-Kiinassa, Setsvanin maakunnassa, Jangtsekiangin
vas. rannalla, Kialingin suussa, avattiin 187G
muukalaiskaupalle; 702,300 as. (1914). — Tuonti
ulkomailta oli 1914 arvoltaan 40.s milj.
(teollisuuden! uotteita. polttoöljyä,y. m.), tuonti
kotimaasta 37.o milj., vienti ulkomaille 45..-, milj. mk
Tsuolisjärvi, n. 10 km pitkä, 2 >/* km leveä
järvi Inarissa, Inarinjärven koillispäässä,
ainoastaan kapean kannaksen erottama
Tsuolisvuo-nosta (Inarinjärven koillisimmasta. lahdesta).
Mainitun kannaksen poikki vedetään veneet
tela-siltaa myöten T-.stä oikoteitse Inarinjärveen (ja
päinvastoin) kuljettaessa. Luonnollista tietä
f: stä Inarinjärveen päästään Kyyneljärven
(Gonjaljäyrin) kautta. T:n koillispäässä
sijaitsee valtion rakennuttama Järvenpään
majatalo (tärkeä pysähdyspaikka Inarista
Varangin-vuonolle kuljettaessa), n. 120 km Inarin kirkolta
ja 110 km Ivalojoen suulta. L. H-nen.
Tsuprov J-of], Aleksandr Ivanovits
(1842-1908), ven. taloustieteilijä, toimi v:sta 1874
opettajana Moskovan yliopistossa; valittiin 1883
Moskovan lainopillisen seuran tilastollisen osaston
esimieheksi; julkaissut huomattavia teoksia
varsinkin rautateiden taloudesta.
Tsusima, Japanille kuuluva saari Korean
salmessa; siinä 27 ja 28 p. toukok. 1905
tapahtunut Venäjän ja Japanin laivastojen välinen
meritaistelu saanut T:sta nimensä, ks.
Japanin sota.
Tsusovaja J-0’-], joki Itä-Venäjällä, Permin
kuvernementissa. Kaman lisäjoki vas.. alkaa
Uralista, Jekaterinburgin kaupungin eteläpuolella,
virtaa pohjoista ja luode-pohjoista, sitten
läntistä pääsuuntaa laskien Permin kaupungin
yläpuolella Kamaan; 777 km. Suurimmat lisäjoet
Mezevaja Utka, Serebrjanka, Kojva ja Usjva
oik., Revda ja Sylva vas. Uittokelpoinen T. on
Revdan suusta alkaen (615 km:n pituudelta),
aluksilla kuljettava Mezevaja Utkan suusta
alkaen (393 km) ja höyryaluksilla kuljettava
Sylvan suusta alkaen (28 km). Tärkein T:n
varrella olevista satamista on Tsusovsk, ratojen
haarauksesssa. T. on tärkeä Uralin raudan y. m.
metallien kuljetukselle länteenpäin.
Tsuudit (ven. kronikkain tsudj [-[yksikkömuoto]),-] {+[yksikkö-
muoto]),+} kansannimitys, eräiden tutkijain mukaan
johtunut gootin sanasta thiuda = kansa, mutta
todennäköisemmin samaa alkuperää kuin
kirkko-slaav. itud = jättiläinen sekä kirkkoslaav. ituid’,
ven. léuëoj = vieras, outo, joten sillä siis vain
on merkitty slaavilaisille vieraita, osittain
tarunomaisia kansaheimoja. Epävarmaa on, onko
kreikkalaisten käyttämä skyyttaluistcn (ks. t.)
nimitys, jolla tarkoitettiin Mustanmeren ja
Kaukasus-vuorten pohjoispuolisia iraanilaisia
kansoja, jonkinmoinen väännös puheenalaisesta
slaavilaisesta nimestä; sitä vastoin voitaneen pitää
varmana, että nimitys Thiudos, minkä kansan
Jordanes mainitsee kuuluneen Iterinanarikin
valtakuntaan, on sama kuin puheenalainen
venäläinen nimi. T. nimitys ei ilmeisesti sano mitään
muuta asianomaisten kansallisuudesta, kuin että
on puhe ei-venäläisistä, ja sitä onkin käytetty
kokonaan eri alkuperää olevista kansoista.
Pohjois-Venäjällä nimitys tietenkin joutui
tarkoittamaan erinäisiä suomensukuisia kansoja, joiden
kanssa venäläiset joutuivat yhteyksiin; tietysti
ei tällainen nimityksen yhteys todista, että
venäläiset olisivat olleet tietoisia näiden kansojen
etnografisesta yhteenkuuluvaisuudesta. Itämeren
seuduilla t. nimityksellä nimenomaan
tarkoitettiin ja osittain vieläkin tarkoitetaan erinäisiä
itämerensuomalaisia kansoja. Erittäin on
huomattava, että ven. tsudj vanhemmissa lähteissä
usein merkitsi virolaisia, että näissä lähteissä
mainittu „taipaleentakainen tsuudi"
(Zavo-lotsjskaja tsudj, ks. Zavolotsje) varmaankin
tarkoitti Vienan seutujen karjalaisia -ja että t.
nimitys vielä tänä päivänä on käytännössä
vatjalaisista ja etenkin Aunuksen läänin vepsäläisistä
puhuen, samoinkuin samasta kannasta johtunutta
nimitystä tsuliarj käytetään nykyäänkin
Novgorodin läänin vepsäläisistä ja nimeä tsulina,
tsuho-nets (usein halventavassa sivumerkityksessä)
virolaisista ja suomalaisista. Ei ole näin ollen
mahdollista käsitellä t :ien historiaa minään
yhtenä kokonaisuutena, vaan ainoastaan niiden
kansojen kulloinkin puheina ollen, joista tätä
nimitystä on käytetty. — Joskus on t.
nimitystä tieteellisissä teoksissa käytetty
tarkoittamaan suomalais ugrilaisia kansoja. Ne
„tsuudi-laiset muinaisjäännökset", joista venäläiset
tutkijat puhuvat, kuuluvat laajalti yli Siperian,
Itä- ja Etelä-Venäjän levinneeseen kulttuuriin,
jonka yhtenäisyys ei ole todistettu. E. N. S.
Tsuvassin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli
kuuluu turkkilais-tataarilaisiin
kieliin (ks. t.), mutta näitten ollessa
pääpiirteissään kaikille yhteisen turkkilaisen
kantakielen (y h t e i s t u r k k i 1 a i s e n kielen)
myöhempiä murteita, vain verraten pienine
äännesiir-toineen ja taivutusuusintoineen, juontaa t. k.
alkunsa tämän kantakielen vanhemmasta,
esi-turkkilaisesta kielimuodosta (h u n n i e n
kielestä), joka sekä sanavarastonsa että
rakenteensa ja äänneasunsa puolesta oli hyvin
samanlainen kuin myöhemmin 8:nnella vuosis.
Keski-Aasiassa puhuttu turkin kieli (ks. Mu i
nais-turkkilaiset k i v i k i r j o i t u k s e t).
Mistään suoranaisesta yhteydestä t. k:n ja mongolin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
