Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tunne ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1965
Tunne
1966
tiimillä tunnevaikutuksilla voi olla, herättää
helposti suu käsityksen, että t. on luonnon lahja
eikä ollenkaan ihmistahdosta riippuvainen. Tämä
käsitys voi esim. aiheuttaa sellaisia väitteitä, että
aviokumppanit eivät tahdollaan voi mitään
tunne-elämänsä kehitykselle, vaan että heidän on vain
todettava t:den syntyminen ja kuoleminen ja
erottava, kun rakkauden-t. 011 lopussa. Tällaiset
käsitykset eivät saa perustusta sielutieteestä,
>illä se päinvastoin osoittaa, että tahto kyllä
voi jonkun verran vaikuttaa t:seen, joskaan ei
aitta suoranaisesti. Paitsi että tahto voi pitää
silmällä ja ehkäistä t:n ilmaisuliikkeitä sekä
siten kasvattaa itsehillintää, voi se muutenkin
vaikuttaa t :seen, esim. siten, että se kääntää
tarkkaavaisuuden sellaisiin havaintoihin ja
mielikuviin. joihin suotuisat t:t voivat kiintyä.
.Moninaisuutensa vuoksi t:t (merkitys 2) ovat
vaikeasti jaoiteltavissa. Yleisesti tunnustettua
jaoittelua ei ole olemassa. Se yleiskäsitteellinen
jaoittelu. jonka mukaan t:t laatunsa puolesta
ovat kahta päälajia: mielihyvän ja mielipahan
t :t. on aiheuttanut keskustelua siitä, onko
oletettava n. s. neutraalisia t:ita. s. o. sellaisia,
jotka vastaavat välinpitämättömyyden
mielentilaa. Oletusta puolustetaan seuraavaan tapaan.
Jos pidän kättäni haaleassa vedessä, syntyy
mielihyvää. Jos vesi vähitellen muutetaan kuumaksi,
niin t muuttuu mielipahaksi. Siirtyessään
mielihyvän puolelta mielipahan puolelle t.
ymmärrettävästi sivuuttaa jonkunlaisen nollapisteen, jossa
se ei ole mielihyvää eikä mielipahaa, vaan
neutraalinen. Tämä teoreettinen ajatusjuoksu ei
kuitenkaan näytä vastaavan asian todellista
kulkua, vaan siirtymäkohdassaan mielentila esiintyy
sekä mielihyvän että mielipahan aineksista
sekoitettuna. Suhteellisuuden lakikin tekee vaikeaksi
olettaa tällaista nollanarvoista t.-asteikon
keskikohtaa, sillä jos siihen tilaan tullaan tuskan
puolelta, tuntuu tila sanotun lain perustuksella
mielihyvältä ja päinvastaiselta puolelta tullen
mielipahalta. Neutraalisten t :den olemassaolo on
näin ollen ainakin hyvin riidanalainen. Sitä
vastoin ei voida kieltää mielihyvän ja mielipahan
aineksista kokoonpantuja t:ita, n. s. seka-t:ita.
Sellaisia ovat kaihomielisyys, johon sisältyy sekä
iloa että surua, luvassa olevan onnen levoton
odotus y. m. Varsin tavallinen on se jakoperuste,
jonka mukaan t:t jaoitellaan aistillisiin (1.
aisti-rauksellisiini. s. o. sellaisiin, jotka liittyvät
yksinkertaisiin aistimustiloihin, ja sellaisiin, jotka
liittyvät muihin tietotoimintoihin, esim.
mielikuviin ja monipuolisiin havaintoihin. Niinpä
se t., joka syntyy, kun minua lyödään, on
aistillinen t.. se pelko, joka syntyy, kun minua
uhataan lyödä, on epäaistillinen t. Keltaisen pinnan
näkeminen herättää aistillisen t:n, mutta
maise-man katselemisesta johtuva nautinto on
epäaistillinen t. Epäaistilliset t.:t on pääasiallisesti
voimallisuuden puolesta jaettu varsinaisiin
t :siin. mielenliikutuksiin 1. affekteihin
ju tunnelmiin. Varsinaisiksi
sanotaan kohtalaisen voimakkaita t:ita, jotka
liittyvät selvästi tajuttuihin havaintoihin tai
mielikuviin. Mielenliikutukset ovat
voimakkaita t:ita, jotka liittyvät huomattaviin
ruumiillisiinkin elontoimintoihin ja saavat näistä
lisävoimaa ja väritystä. Tällaisia ruumiillisia
elon-toimintoja ovat esim. veren kiertokulun vaihte-
lut ja t:ta ilmaisevat ruumiinjäsenten liikkeet:
häpeän mielenliikutus saa kasvojen verisuonet
pullistumaan, suuttumuksen liikuttama henkilö
pui nyrkkiä, ilon valtaama hyppii ja nauraa
j. n. e. Niiden ruumiintoimintojen merkitys t:n
vahvistamisessa ja värittämisessä ei ole vähäinen,
mutta sitä kuitenkin liioitellaan, jos n. s. James
Langen tunneteorian mukaan katsotaan näiden
ruumiintoimintojen tajuamista
mielenliikutuk-sen yksinomaiseksi olemukseksi. „Emme itke",
sanoo James, ,,seuvuoksi että olemme
suruissamme, vaan olemme suruissamme senvuoksi että
itkemme". Voimakasta mielenliikutuksen äkillistä
purkausta seuraa usein, ikäänkuin maininki
myrskyn jälkeen, jonkun verran pitkäaikaisempi
tunnelma, esim. kun aamulla sattunut
suuttumuksen kohtaus tekee mielemme koko sinä päivänä
apeaksi tai kun ilonpurkaus valaa mieleemme
loistoa pitkäksi aikaa. Tunnelmat ovat
yleensä pitempiaikaisia, epämääräisiin
mielteisiin liittyviä ja heikonpuoleisia t:ita.
Usein emme itsekään tiedä tunnelmamme syytä.
Niinpä jokin seikka, jota emme enää ajattele,
on voinut herättää meissä voimakkaan
ilontunteen, ja tämä tunkee mielestämme pois muut
t :t yhtyen niihin eri ajatuksiin ja kokemuksiin,
jotka meille tunnetilan vallitessa sattuvat. Siten
ilomielisyys värittää eteen sattuvat kokemukset
iloisiksi, surumielisyys surullisiksi. Monenlaiset
mielleassosiatsionit voivat tällöin vaikuttaa
tunnelman kulkuun. Mutta tunnelmat riippuvat
myöskin suuressa määrin ruumiintiloista,
ruuansulatuksesta, verenkierrosta y. m. Toinen
epä-aistillisten t:iden jakoperuste on se, jonka
mukaan ne laatunsa puolesta jaetaan
esteettisiin, i n t e 11 e k t u a a 1 i s i i ji (loogillisiin)
1. älyllisiin, moraalisiin ja
uskonnollisiin. Esteettiset t :t syntyvät, kun
huomaamme jonkun vaikutuksen taiteellisen tai
kauneudenarvon. Intellektuaalinen on
se t., joka meillä on, kun totuudenkaipuumme
tulee tyydytetyksi tai kun se kohtaa vastustusta.
Tiedemies, joka löytää uuden mielenkiintoisen
tosiasian tai joka saa aikaan sopusointuisen
ajatusjärjestelmän, kokee intellektuaalista
nautintoa; sekava, ristiriitainen todistelu herättää
asianymmärtäjässä älyllistä vastenmielisyyttä.
Moraalisia (siveellisiä) ovat ne
hyväksymisen ja paheksumisen t:t, joita välittömästi
kohdistamme muiden ihmisten ja oman itsemme
tekoihin ja tahdonsuuntiin arvostellen niitä
hyviksi tai pahoiksi. Tällaisia t :ita ovat esim.
velvollisuuden-t., kunnioituksen-t., katumuksen-t.
y. m. Moraalisiin t:siin voidaan myöskin lukea
sympaattiset t:t. jos niillä ymmärretään
sellaisia t:ita. joissa yksilö välittömästi tajuaa
toisen yksilön ilon tai surun omakseen (vrt.
i Sympatia). Uskonnolliset t:t syntyvät
olennaisesti siitä, että yksilö huomaa koko
olemuksensa ja myöskin ihanteidensa toteutumisen
olevan riippuvaisia voimista, joita hän ei vallitse.
Tätä t :ta Hoffding on nimittänyt kosmilliseksi
olon-t:ksi verraten sitä ruumiilliseen elon-t:seen
1. elollis-t :seen. Samoin kuin elollis-t. on se
perustunnelma, minkä elimistömme toiminnot
yleensä meissä saavat aikaan, aiheutuu
uskon-j nollineii t. siitä tavasta, millä tajuamme koko
olemassaolon kulun määräävän meidän
tunne-i elämäämme. Z. c.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
