Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tunkelo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1963
Tunne
1964
hyvää vai mielipahaa. Tästä t:ii
subjektiivisuudesta aiheutuu, ettei „t:ista voida väitellä".
-Ainoastaan jos t. merkityksensä puolesta
sekoitetaan hämärään havaitsemiseen tai
käsittämiseen, voi käyttää sellaista lausetapaa, että
jotakin tajutaan tai ymmärretään ,,t:lla" eikä
.Järjellä"; t:lla sielutieteellisessä merkityksessä ei
mitään käsitetä 1. sisällyksellisesti tajuta, vaan
t. ainoastaan osoittaa itse tajuamistilan
mieluiseksi tai vastenmieliseksi.
Kun t. on sielunelämän subjektiivisin ja niin
ollen sisäisin, salatuin puoli, niin se
luonnollisesti tieteelliselle tutkimuksellekin on
sielullisista perusaineksista ollut vaikeimmin
todettavissa. Vasta Rousseau’n vaikutuksesta
sielutie-teilijät 18:nnen vuosis. lopulla huomasivat. t:n
omalaatuisuuden ja tunnustivat sen tieto- ja
pyrkimystoimintojen rinnalla sielulliseksi
perustoiminnoksi. Milloin aikaisemmat uuden ajan
ajattelijat (Descartes, Spinoza) olivat
omistaneet tunne-elämälle huomiota, olivat he
pääasiallisesti kiintyneet niihin erikoisen
silmäänpistä-viin tunneilmiöihin, joita nykyään nimitetään
affekteiksi 1. mielenliikutuksiksi.
Elämänilmiöksi ymmärrettynä t. voi saada
luonnollisen selityksensä. T:lla on kaksi
vastakkaista perusmuotoa: mielihyvä ja mielipaha 1.
mieluisuuden t. ja epämieluisuuden t. Tämän
vastakkaisuuden voi biologiselta kannalta
ymmärtää siten, että mielihyvän t. on elämän nousun
ja edistyksen, mielipahan t. päinvastoin elämän
alenemisen ja taantumisen osoituksena. Tätä
selitystä vastaan näyttää kyllä puhuvan se seikka,
että joskus elämää vahingoittava vaikutus voi
aiheuttaa mielihyvää, esim. vaarallinen myrkky
voi maistua hyvältä ja että päinvastoin elämää
edistävään vaikutukseen voi liittyä mielipahan t.,
esim. parantava lääke tuntuu katkeralta ja
pahalta. Mutta on huomattava, että t. liittyy
siihen vaikutukseen, joka juuri sinä hetkenä
kohtaa elimistöä tai sen osaa. T:ta on verrattu
lämpömittariin, joka osoittaa kunakin
nykyhetkenä vallitsevan lämpötilan osaamatta
,,ennustaa" tulevaisten hetkien lämpömääriä. Myrkky,
joka saa aikaan miellyttävän makuaistimuksen,
tuottaa hetkellisessä vaikutuksessaan elvytystä
makuelimissä, mutta elimistöön syvemmälle
tun-keutuessaan se saa aikaan tuhoisia vaikutuksia,
joiden vastineiksi kyllä aikoinaan syntyy
tuskan-t:eita. Nämä seikat antavat biologisen pohjan
sille siyeysopilliselle käsitykselle, ettei
silmänräpäyksellinen t. kelpaa elämän ja toiminnan
arvostelemisen perusteeksi. T;n biologinen
merkitys ei suinkaan ole helposti todettavissa, jos on
kysymys monimutkaisista elämänoloista. Niinpä
nykyaikaisen yhteiskunnan sivistysoloissa on
paljon ristiriitaisuutta välittömien
tunnetarpei-den ja sivistyksellisten olosuhteiden välillä, kuten
t:n ja uudenaikaisen sivistyksen välisten
suhteiden alkuperäisenä tutkijana Rousseau ja hänen
jälkeensä monet muut. (Tolstoj) ovat osoittaneet.
Ristiriitaisuus saa selityksensä kehityksen
puutteellisuudesta ja nimenomaan siitä, ettei yksilön
ja yhteiskunnan välinen suhde ole ehtinyt
muodostua sopusointuiseksi. Kaikista näennäisistä
poikkeuksista huolimatta mieluisuuden tai
epämieluisuuden t:t kuitenkin vastaavat elämän
nousua tai laskua, sillä jos vastakkainen sääntö
olisi ankarasti voimassa, jos siis elämänkohotus
aina tuottaisi mielipahaa ja
elämänvahingoit-taminen mielihyvää, niin elämän täytyisi
lakata.
T:ita koskevista yleisistä laeista on
huomattavin suhteellisuuden laki, jonka mukaan
t. ei riipu yksilöä kohtaavasta vaikutuksesta
sinänsä, vaan sen suhteesta hänen tajuntilaansa.
Kun yksilö suotuisain olojen ounellistuttamana
kokee määrätyn menestyksen, niin tämä ei
suinkaan tee häneen samaa vaikutusta kuin jos se
olisi tullut hänen osakseen suurten kärsimysten
jälkeen. Erityisen huomattavasti suhteellisuuden
laki osoittautuu siinä, että t. toisen t:n
vastakohtana esiintyy voimakkaampana kuin
muuten. Ilo tuntuu tavallista voimakkaammalta, jos
mieli sitä ennen on ollut surun painamana;
tieto saira’an ystävän kuolemasta tuntuu
katkerammalta, jos juuri ennen on herännyt iloinen
toivo hänen parantumisestaan.
Vastakohtaisuuden suurta vaikutusta ei ole aina helppo
huomata, koska mieli kiintyy uutena nousevaan
t:seen, jonka vastakkainen väistyvä t. korottaa
voimalliseksi. Niinpä vaivasta vapautunut
antautuu onnelleen entistä ahdistusta muistamatta.
Vastakkaisuuden vaikutus osoittautuu siinäkin,
että mieli helpommin heilahtaa määrätystä t’:sta
sen vastakohtaan kuin siirtyy (suhteellisesta i
välinpitämättömyydestä voimakkaaseen
tunnetilaan. Voimakas t. usein ikäänkuin avaa mielen
vastakohdalleen, rakkaus vihalle, kunnioitus
halveksumiselle, toivo pelolle. Tämä tunne-elämän
omituisuus antaa sielutieteellisen merkityksen
sille lauselmalle, että „äärimäisyydet koskettavat
toisiaan". Suhteellisuuden laista johtuu myöskin,
että t. usein uudistettuna talttuu. Mutta kuu
t:n voimallisuus ei riipu yksinomaan
kiivaudesta. vaan myöskin mielen syvällisyydestä, niin
uudistumisen ei aina tarvitse merkitä t:n
heikkenemistä, vaan voi myöskin käydä niin. että
kiihkeyden kadottua esim. rakkauden-t. syvenee
ja laajenee hartaan uskollisuuden ja
sydämellisyyden t:ksi.
T:den kehityksestä sielutiede esittää sen
huomion, että uudet kokemukset ja tiedot pystyvät
nostamaan esiin uusia t:ita ja laajentamaan
tunne-elämää, mutta että t:n kehkeytyminen käy
hitaammin kuin tiedollinen. T. on
ihmisolemuksen syvempi puoli, eivätkä uudet vaikutukset
pääse sitä yhtä helposti muuttamaan kuin
ajatuksia ja mielipiteitä. Tämän vuoksi sielutiede
varoittaa odottamasta nopeita ja pysyviä
vaikutuksia tiedollisesta valistuksesta. T. tarvitsee
oman aikansa kiintyäkseen omaksuttaviin
aineksiin, mutta se, mikä kerran on saatu t:n
voimalla omaksutuksi, säilyy mielessä uskollisesti.
Tunnetaipumukset kuuluvat kiinteämmin tajuun
kuin tiedolliset. Mutta vaikka t. voi tiedon
säilyttäjänä vaikuttaa edullisesti tiedolliseen
elämään. voi se myöskin ehkäistä mielikuvien
ajatuksellisesti pätevää yhdistymistä. Kun esim.
kiihkeä kansallis-t. estää yksilöä tunnustamasta
vieraan kansan sivistystyön arvoa, niin se ei
ensi sijassa johdu hänen älyllisestä
heikkoudestaan, vaan hänen t:nsa pysähtymisestä siihen
mihin se kerran on kiintynyt. Suurimmat
historialliset käänteet ovat olleet ne, joissa uusi
vaikutus on esiintynyt tunnevoimaisena. esim.
kun kristinusko teki »barbaareistakin"
ihmisrakkauden esineitä. Se suuri voima, mikä välit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
