Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I. Itää kohti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8 ITÄÄ KOHTI!
ja kuolemattoman nimen. Tämän maailman valloittajan ruumis
palsamoitiin myskillä ja ruusuvedellä, käärittiin liinavaatteihin ja
asetettiin eepenholtsi-kirstussa sen hautamoskean holviin, jonka
hän itse oli rakennuttanut ja jonka ihanan, viheriän kupoolin
me nyt näemme rautatien asemalta. Koraaninlauseitten ja kunin-
kaallisten arvonimien sekä urotöitten ohella on alabasterirelieefiin
hänen haudallaan kirjoitettu: »jos minä vielä olisin elossa, niin
vapisisivat ihmiset,, .
Erämaitten kumuudesta päästyä on todellinen virkistys naut-
tia tuoreesta ja rehevästä kasvullisuudesta Samarkandin ympäris-
tössä. Jo 1200-luvun alussa kirjoitti runoilija Sadi rakastetulleen:
» jos se tyttö Schirasista pitäisi sydäntäni kädessään, antaisin minä
luomasta hänen poskessaan hänelle Samarkandin ja Bucharan » ,
ja hän tahtoi sillä s:rnoa, että nämä kaksi kaupunkia olivat kaik-
kein hienointa, mitä koskaan saattaisi morsiamelleen lahjahsi antaa.
Mutta asemakellon soitto herättää meidät unelmistamme ja
höyryveturi vie meidät taas jyskyen nykyaikaisiin arki-oloihin.
Ja Samarkandikin vihreitten puutarhojensa, puhtaina välkkyvien
fa janssi-kupooliensa ja suurien muistojensa keskellä jää meistä
lännen puolelle ja katoo näkyvistä.
Nyt olemme Andischanissa, rautatien loppukohdassa. Niin
pitkälle olemme päässeet höyryn voimalla, ja vasta sitten, kun
olemme jättäneet tämän viimeisen, itään päin osottavan tienviitan,
vasta sitten tunnemme todellisesti, kuinka välimatka meidän ja
n. s. sivistyneen maailman välillä kasvaa.
Vanha uskollinen palvelijani Islam Baj odotti minua asema-
sillalla pitkänä ja pyylevänä, varmana ja tyynenä, puettuna sini-
seen halattiin ja kuningas Oskarin lahjoittama kultamitali rin-
nassaan. Molemminpuolinen ilomme jälleen tapaamisesta tuntui
Yoimakkaassa kädenpuristuksessa, ja paljon oli meillä sitten pu-
huttavaa keskenämme ; eikä kestänyt kauvan, ennenkuin turkin-
kieli sujui minulta niinkuin ennenkin, oltuaan kaksi vuotta levossa.
Islam Baj raukka! Enpä osannut sillä hetkellä aavistaa, kuinka
onnettomaksi hänen kohtalonsa oli tuleva, ennenkuin ainiaaksi
erosimme toisistamme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
