Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II. Vuorien ja hiekka-aavikoitten kautta Jarkent-darjalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
12 VUORIEN JA HIEKKA·AAVIKOITTEc’< KAUTTA J.-\RKEc’<T·DARJALLE.
Nybrovikissä näen unta erämaasta ja siihen äkkiä herään, niin
heti alan kuulostella täydellä todella, että missä on se kellojen
kaiku, jonka pitäisi siihen yhteen kuulua. Kun kirkon kellot
soivat hautuumaalle, ajattelen minä heti lähtöä erämaahan, ja
kun samat kellot kutsuvat seurakuntaa kirkkoon, palaavat muis-
toni erämaitten sunnuntaihiljaisuuteen ja jumalallisen vakavaan
rauhaan Tiibetin vuorikupoolien alla. Ja tiedänhän minä, että
minut itsenikin kerran kannetaan täältä kellojen soidessa, liene-
vätpä ne sitten kirkon kellot tai karavaanin. Joka tapauksessa
on se voittohymni, joka minulle on äärettömän rakas.
Nyt olemme joen rannalla, jonka nimi on Kisil-su, »pu-
nainen vesi,,, ja joka uomassaan vyöryttelee mahdotonta vesi-
määrää, punaista ja paksua kuin velliä. Kun muutamat mie-
histä turhaan ovat etsineet kaalamoa, on Kaderin vuoro koettaa
onneaan. Päättäväisenä likistää hän kantapäänsä pienen, pörröi-
sen kirgiisihevosensa kylkiin ja karahuttaa suoraa päätä raskaasti
kohisevaan virtaan. Hevonen painuu yhä syvemmälle ; nyt ylet-
tyy vesi jo satulaan saakka ; yhdessä pyöräyksessä katoavat mies
ja hevonen jo kokonaan sameihin !aineisiin; ainoastaan heidän
päänsä pilkistävät vedestä; Kader on kietonut käsivartensa hevo-
sensa kaulaan; molempia kuljettaa virta huimaa vauhtia alaspäin
ja ensimmäisessä mutkassa näkyYät he pyörähtävän ympäri. Ar-
vattavasti oli Kader tavalla tai toisella selviytynyt pälkähästä, sillä
hetken päästä palasi hän rantaa pitkin hevostaan taluttaen, no-
lona ja märkänä kuin uitettu koira. Niin ihmeelliseltä kuin
tuntuukin , pääsimme sentään verrattain kuivina virran yli, sit-
tenkuin olimme löytäneet sopivan kaalamon.
Siinä karavaanissa, jolla syyskuun 5 p:nä 1899 lähdin
Kaschgarista, oli r 5 oivallista kameelia, tusinan verran hevosia
ja kokonainen joukko palvelijoita ; hevosista ei ainoakaan palan-
nut hengissä niistä kohtaloista, jotka meitä odottivat, kameeleista
ainoastaan kaksi ; uskollisina, arvokkaina ja vakanina astuivat ne
ensimmäisestä päivästä alkaen varmoin askelin kuolemaa kohti,
ja karavaanikellot soivat taas. Muhamettilaisista täytyy minun
esitellä pari. Turdu Baj ja Faisullah, kaksi valkopartaista ukkoa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
