Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV. Lumottu metsä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LUMOTTU METSA.
enää ollenkaan seisattumaan, ennenkun suistutaan itse pää-
putoukseen.
Alkaa kuulua etäinen kohina ja se lähenee yhä. Ennen-
kun t~edämme asiastakaan, olemme jo ensimmäisen putouksen
niskalla. Vesi virtaa levottomuutta herättäväll::i vauhdilla, eikä
lauttamme seisauttaminen voi tulla kysymykseenkään. Minä
riennän kokkaan ja tarkastan hätäisellä katseella asemaa; ellei
koskessa löydy salaisia pyörteitä, luulen kaikki menevän hyvin.
»Ottakaa suunta suoraan vaan», huudan miehille, ja sauvoimilla
saadaan lautta keskelle kosken uomaa, missä se huimaa vauhtia
kiitää kuohuja alas.
Tuskin olimme päässeet tästä vaarallisesta paikasta, kun
rannalle ilmaantui parikymmentä miestä jalan ja hevosilla. Ne
olivat maalaisia, joita oli lähetetty hakemaan avuksemme parista
läheisestä talosta, ja meidän l~uttamme näkeminen herätti heissä
suurempaa kummastusta kuin se seikka, että ehjinä olimme pääs-
seet koskesta alas. Mutta heistä oli sittenkin meille suuri apu,
sillä vähän alempana, missä virta taas leveni ja madaltui, tarttui
:iluksemme auttamattomasti pohjaan. Turhaan etsimme kaikin
miehissä sopivaa väylää, kahlaten paljain jaloin joessa - olisimme
tarvinneet ainoastaan 2 3 sentimetriä vettä.
Joko meidän nyt täytyy jäädii aluksinemme tähän! tuskit-
telin itsekseni. Ei, meidän täytyy päästä eteenpäin. Kaikki ta-
varat kannettiin rannalle, ja yhteisin voimin työnnettiin lautta
sinisestä saviliejusta irti niinkuin kelkka, mutta sillä seurauk-
sella, että se kohta tarttui kiinni kahta pahemmin ja juutui
pohjasaveen kuin valettu. Nyt olivat hyvät keinot tarpeen; taas
ponnistelimme liukkaassa savessa lautan ympärillä, taas etsimme
väyläpaikkaa, sillä olihan syvään veteen ainoastaan noin pari-
kymmentä metriä. Ei mikään auttanut. Vihdoin aloimme vään-
tää !auttaa ympäri kuin myllynkiveä, savi pehmeni pohjan alla
ja hurjilla ponnistuksilla saimme sen taas liikkeelle.
Vielä kappaleen matkaa soluttuaan oli lauttamme viimei-
sen putouksen niskalla, joka näytti olevan melkoista suurempi
kuin edelliset. Tässä tietysti menisimme ihan välttämättömästi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
