Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V. Halki tuntemattoman maan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
44 HALKI TUNTEMATTOMAN MAAN’.
tiin hoitaa parhaan mukaan leirinuotiolla, mutta kaikki ponnis-
tukseni ja hyväilyni olivat turhat ; yöhön saakka valvoin sen
vieressä, kunnes se heitti henkensä. Ja silloin tuntui kaikki
tyhjältä ja autiolta, ja koko pitkä, alkava retkeni tuntui tulevan
raskaaksi. Hånet haudattiin rannalle, ja mieliala lautalla, muha-
mettilaistenkin kesken, oli koko seuraavan päivän painostava,
niinkuin oikeitten hautajaisten jälkeen.
Tämä rauhallinen seutu näytti olevan rikas metsänriistasta.
Joskus näkyy rannoilla arkoja antilooppeja tai kauriita. Jolldach
on nyt yksin lautalla ja silloin se aina ilmoittaa äänensä. Aivan
lautan editse ui kerran kauris joen poikki, ja Islam sekä Mollah,
meidän uusi »oppaamme» makasivat kokassa pyssyineen. Mutta
yhdellä hyppäyksellä oli kauris rannalla ja katosi viidakkoon.
Ja alempana taas näimme lauman villisikoja, jotka maata rötköt·
tivät rantaliejussa.. Ne hypähtivät jaloilleen, vilkasivat meihin ja
hyökkäsivät kuin tuulispää kaislikkoon. Kerran rohkeni eräs
suorsa tulla liian läheltä tarkastamaan alustamme, mutta hän jou-
tuikin samana iltana pöytäämme ja maistui kerrassaan oivalliselta.
Meidän täytyi säästää aikaamme ja sen vuoksi otimme ta-
vaksi kulkea vielä jälkeen auringon laskunkin. Virkistääkseni
miehistöä otin minä esille· suuren symfoonioni ja annoin Isla-
min . hoitaa musiikkia. Kaikki kuuntelivat hartaasti ja Kasim
koetti muonalautallaan pysytellä niin bhellä liuin suinkin. Kirk-
kaasti ja surumielisesti kajahteli Cavalleria rusticana rantoja pit-
kin, Carmenin säveliin vastasi metsä juhlallisesti, ja ruotsalainen
kansanlaulu koetteli riyt ensi kertaa sointujaan näillä vesillä. Ja
kun vihdoin tulinen paraatimarssi tärisytti ilmaa, oli niinkuin
lauttamme olisi juhlallisessa voittokulussa lähestynyt päämää-
räänsä, jossa sitä oli vastassa rykmentin soittokunta fanfaarei-
neen. Ilta oli rauhallinen ja tyyni, ilma täynnä tuoksua met-
sistä, niityiltä ja kamischi-kentiltä, suurta erämaan hiljaisuutta,
joka ei suinkaan voinut olla juhlallisempi minkään temppelin
holvien alla, häiritsi ainoastaan joku rääköttävä sorsa tai kettu,
joka kahisteli ruo’ikossa, sekä meidän soittorasiamme, jonka sä-
veliä metsän asukkaat varmaan kummastellen kuuntelivat. Ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
