Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI. Huimaa vauhtia Tarimia alas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HUIMAA VAUHTIA TARIMIA ALAS. 57
entistä huimaa menoamme, ror metna minuutissa. Illalla tuli
leiripaikkaamme paimenia, joilta saimme ostaa lampaita; samalla
paikalla oli erään pyhimyksep ,;masari» eli hauta, ja siinä pol-
vistuivat muhamettilaiset ja kiittivät vilpittömästi sit:i kunnian
ukkoa, että hän hyvässä tabdossaan oli suonut meidän ehyin
nahoin päästä niiin pitkälle - kadottamatta mitään tarpeistamme
tai tavaroistamme.
Mistä tulivat ne lukemattomat villihanbet, joita lakkaamatta
lensi länteen päin ja joit~en käheii huuto öilläkin kajabteli pop-
pelien yläpuolella? Siperiasta, Dscbungariasta, Kuldschastako?
Minä en väsynyt katselemasta näitä nuolen kärkiä ja näitä mus-
tia, leijailevia pilkkuja taivaalla. Aina on niiHä yksi etummai-
sena; se on johtaja, ja suuntaa harkitsematta lentää hän aina
suoraan eteenpäin ; kumpikin sivusta seuraa häntä uskollisesti ja
niitten suorat rivit aaltoilevat ainoastaan hiukan johtajan liikkeit-
ten mukaan, niinkuin kaksi suurta hulmahtelevaa viiriä. Kuinka
ihmeellinen on näitten viisasten lintujen elämä! He kulkevat
kahdesti vuodessa halki Aasian, Siperian ja Intian väliä. Ja
minulta, kulkeakseni kahdeksan kertaa tämän saman mantereen
halki, on kulunut siihen 39 vuotta ! Mutta minä olin alottaes-
sani näitä retkiäni jo 20-vuotias, siis vanhempi kuin useimmat
villihanhista, enkä senvuoksi ole menestyksellä voinut kilpailla
heidän kanssaan rekordista.
Eräällä liejuisella niemekkeellä, jota virta kiersi melkein
täydellisessä ympyrässä, istui kaksitoista tummanruskeata gaamia.
Nämä pörröiset, kömpelöt ja suuret linnut olivat juuri ahmineet
mahansa täpötäyteen valkeasta hevosen raadosta, joka makasi
rannalla luut hohtaen. Ne eivät välittäneet meistä vähääkään ,
istuivat vaan rauhallisina ja käänsivät päitään kuin auringon-
ruusuja sitä mukaa kuin lauttamme kiersi heidiin nientään.
Marraskuun 6 p:nä sivuutimme erään karjatalon nimeltä
Bostan, ja saimme sieltä lahjaksi vihanneksia sekä suuren valko-
sen kukon. Tuskin oli tämä uusi matkustaja tuotu lautalle, kun
hän jo nuolen nopeudella hyökkäsi entisen kukkomme kimp-
puun ja kauhealla tappelulla ajoi hänet veteen, jossa hän pulikoi,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
