Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII. Me jäädymme kiinni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ME J.~.~DYMME KIINKI.
vaikuttavat huumaavasti ja väsyttävästi mieleen. Lumivalkeat
renkaat, joen suruseppeleet ennustavat, että Tarim kohta paneu-
tuu levolle kylmän hautapeitteensä alle.
Tänä iltana vältimme tyyniä lahdelmia ja asetuimme yö-
leiriin pahimpaan virtaan. Ja kun minä illalla istuin kirjotta-
massa päivän muistiinpanoja, jyskähti jokainen ohikulkeva jääteli
lauttamme kylkeen, niin että joka kolkka tärisi. Olin tehnyt
viidentoista tunnin työpäivän, ja aamulla olimme tuskin saaneet
vaatetta yllemme, kun taas jo jatkoimme matkaa. Hiilikuppi
asetettiin kirjotuspöydälleni, että saisin lämmittää käsiäni. Ja
aamiainen, keittttyä kalaa, syötiin vasta matkalla oltaissa, ja
samoin tehtiin tästä lähtein päivällisenkin kanssa. Olihan meillä
astiat ja ruokavarat aina käsillä, peräkannella oli keittiö, ja hyvää,
raikasta vettä sekä ruuan keittoon että astiain pesuun oli enem-
män kuin tarpeeksi, pistipä sitä miltä puolelta tahansa.
Heliseväin jäitten keskellä kulkee lauttamme virran mukana
yhä eteenpäin. Koirat olivat alussa ihan raivoissaan tästä uudesta
ilmiöstä ja haukkuivat jäälohkareita kuin hurjat, mutta vihdoin
huomasivat ·ne niitten käytännöllisen merkityksen ja kulkivat
niitä pitkin rannalle, hypellen toiselta toiselle.
Joµlukuun 2 p:nä oli taivas peittynyt paksuun pilveen,
mutta ei ainoaakaan lumihiutaletta pudonnut alas. Illalla paistoi
aurinko mustan pilven alta kuin möhkäle sulattua kultaa ja sen
säteet loihtivat taas esiin mitä ihanimman väriloiston. Koko
ilma oli kuin palavaa auerta, kaislikot loistivat purppuran punai-
sina, poppelit ottivat avoimin sylin ja ojennetuin käsivarsin au-
ringon jäähyväissuudelman huulilleen, koko taivaan laen alem-
mat osat hehkuivat voimakkaassa, sinipunertavassa valossa. Tämä
ylevän ihana näky kesti vaan muutaman minuutin, hämärä peitti
pian kaikki harmaalla hunnullaan, ja kaislikko, joka äsken oli
seisonut niinkuin juhlapukuinen sotajoukko kunniarintamassa,
oli nyt ikävän ja yksitoikkoisen näköinen, niin kuin vanha har-
maa aita kotona Ruotsissa.
Tuli täydellinen pimeä ja kanootit alkoivat seipäitten ne-
nissä heiluvine lyhtyineen etsiä yövalkamaa. Ne puikkelehtivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
