Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII. Me jäädymme kiinni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
72 ME JÄÄDYMME KIINNI.
hiekka korkeiksi vuoriksi, joitten 1uuna virta huuhtoi Ja
syövytti.
Keskellä jokea oli enää vaan kapea uitti sulaa vettä, ja
sekin oli täynnä ajojäätä. Virran nopeus tuntui nyt epämiellyt-
tävältä, sillä lauttamme tapaili lakkaamatta kiintojään reunoihin,
jotka murtuivat ja helisivät kuin lasi.
Rannalla nähtiin kolme ratsastajaa. Ne olivat Tjernoff,
Fajsullah ja Nias Hadji. He vakuuttivat meillä olevan enää
kahden tunnin matkan siihen kohtaan, missä joki oli kokonaan
jäässä ja mistä olisi turhaa pyrkiä ihmisvoimin enää eteenpäin.
Ennen auringon laskua täytyi meidän kuitenkin ehtiä sinne.
Vasta sitten me seisattuisimme, kun näkisimme tenän edessä.
Ei mitään puolitekoista, ei jalkaakaan jätettäisi kulkematta, mitä
kulkea voidaan, ainoastaan voittamattomat esteet saisivat seisauttaa
aluksemme. Lyhdyt sytytettiin ja pitkien riukujen nenissä paloi-
vat tuohukset kanooteissa, jotka ohjasivat meitä ahtaassa väylässä.
Mutta sitten tuli hiljaisuus ympärillemme, lautta seisahtui ja vir-
ran kuljettama sohju painui ensimmäisen kiinteän jään reunan
alle. Rannalla loimusi suuri nuotio. Juuri niin pitkälle oli
meidän kuljettavakin, mutta ei pidemmälle, sillä se oli karavaa-
nimme, joka odotti meitä rann’alla. Jokiretkemme oli loppunut.
Ja niinkuin unessa muistelin mma sen mennetta pa1v1a, sen
veneetsialaisia iltoja, ja ihanaa, raikasta elämää lautallamme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
