Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII. Vaarallinen retki erämaahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
74 YAARALUNEX RETKI ERÄ~IAAHAK.
tömässä komennossani. Muutamia päiviä vieraili luonani eräs
vanha ystävä vuodelta 1896, Khalmet Aksakal Korlasta, ja hän
sai toimekseen ostaa meille sieltä muulia, mongoolilaisia huopa-
kibitkoja (telttejä) ja pientä hopeata, sekä koko joukon ruoka-
-varoja. Karavaani oli tuonut mukanaan viisi koiraa Kutjarista ja
Korlasta. Niitten joukossa oli kaksi erittäin kaunista vinttikoi-
raa, jotka kastettiin Maschkaksi ja Tajguniksi ja joista heti tuli
minun erikoiset suosikkini. Ne olivat isoja, valkeita koiria, mutta
niin lyhytkarvaisia, että ne talvella viluissaan aina pyrkivät tulen
lähelle ja öisin makasivat minun lähelläni huopapeitteitten alla.
·Oli hullunkurista nähdä, kuinka pian ne oppivat omin neu-
voinsa ryömimään peitteitten sisään, ja kuinka tyytyväisen nä-
köisiä ne olivat, kun joku vielä korjaili peitettä. Mutta ryöstö-
retkillä olivat ne voittamattomia ja levittivät pian täydellis~n
kauhun koko paikkakunnan muitten koirien keskuuteen. Niillä
-
oli omat taistelutapansa, tällä Maschkalla ja Tajgunilla. Ne kä-
vivät aina vastustajaansa takajalasta kiinni, pyörittivät sitä siitä
eivätkä hellittäneet, ennenkuin toinen meni nurinniskoin ympäri
ja lähti siitä ulvoen ja ontuen pakoon. Aterialla eivät toiset
koirat rohjenneet lähestyäbän lihapaloja, ennenkuin Maschka ja
Tajgun olivat syöneet kyllikseen. Jolldasch ei nyt juuri joutu-
nut täydelleen epäsuosiconkaan näitten uusien tulokkaitten saa-
·mttua leiriin, mutta hän tunsi sentään jääneensä toiseen sijaan,
vetäytyi yksinäisyyteen eikä rohjennut koskaan kurkistaa minun
telttaani, kun vaan nämä toiset sattuivat olemaan siellä. Kerran
hän kyllä koetti sitä, mutta siitä tuli huono loppu, enkä minä-
kään sen koommin puuttunut heidän väleihinsä, sillä koirillakin
näkyy kerta kaikkiaan olevan omat mielipiteensä asioista. Mutta
sentään makasi Jolldasch aina minun telttani edustalla, ja kun
joskus ulos mennessäni hyväilin sitä, oli se siitä erittäin ihastu-
nut ja kiitollinen.
Jollbars, »tiikeri», oli roteva, tummanruskea koira, viida-
kon poika suden verta suonissa. oikea peljättävä, pitbhampainen
talon vartija. Hän oli sidottuna rautakahleihin, ja ainoastaan
minä s·ekä pari muuta miestä rohkeni lähestyä häntä kahleitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
