Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII. Vaarallinen retki erämaahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
82 VAARALLINEN RETKI ERÄMAAHAN.
Neljäntenä päivänä raivosi täydellinen pohjoismyrsky. Ilma
oli täynnä pölyä ja lentohiekkaa ja sellainen hämärä ympäröi
meidät joka taholta, että ainoastaan lähimmät esineet pistivät
näkyviin epäselvinä, kummallisen näköisinä häämöttäen. Keski-
päivän aikakin oli pimeä. Me olimme matkalla kuoleman ja
läpinäkymättömän talvipimeyden synkkään kotimaahan.
Kun olimme kulkeneet kahdennentoista notkelman poikki,
näytti seutu ihan arvduttavalta ; me ponnistelimme seuraavaan
hiekkasolaan ylös, mutta nousua kesti yhä, yhä kohosi eteemme
uusia särkkiä ja yhä useammin seisattuivat kameelit hengähtä-
mään. Vihdoin pääsimme korkeimpaan solaan ja syvällä jal-
kaimme alla levisi eteemme kolmannentoista bajirin tasainen
pohja, joka katosi hämärään ; siitä ryömimme alas ja asetuimme
taas leiriin tasaselle maalle.
Myrsky asettui yöllä ja kun minä aamupuhteella tirkistin
turkkieni alta ulos, levitti kuu vielä hopeahohdettaan leirimme
yli, kaikki nukkuivat vielä syvässä unessa ja ainoastaan kamee-
lien pitkäveteinen, raskas hengitys häiritsi hiljaisuutta. Kuu
näytti ihmetellen katselevan näitä kuolevaisia olentoja, jotka siinä
makasimme niinkuin ikuiseen hiekkaan eksyneinä. Minä lähe-
tin sen sammuvilla säteillä terveiset kaukaiseen kotimaahani,
jonne ajatukseni sinä päivänä tavallista kiihkeämmin pyrkivät.
Se oli joulu, erämaan joulu.
Uupuneina edellisen päivän hiekkamarssista makasivat kaikki
pitkään, ja aurinko oli jo kiivennyt hiekkasärkkien yli, ennen-
kuin leiriimme ilmestyi elon merkkej;i. Kameelit makasivat ta-
pansa mukaan yhdessä ryhmässä, bmmittääkseen toinen toistaan,
ja niitten mustat varjot venyiv:it kauvas pitkin maata, tätä tylyä
maata, jossa matkamies tuntee olevansa masentunut vieras ja
joka on melkein niinkuin johonkin toiseen kiertotähteen kuu-
luvata.
Nyt valittiin tarkasti eroon kaikki mitä ei tarvittu, sillä
tästä oli pienen apukaravaanin kfannyttävä takasin talvileiriin.
Kaikki miehet pyysivät päästä mukaan er!imaahan, se oli vai-
kuttanut heihin samallaisella noidutulla vetovoimalla kuin 1111-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
