Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
kuinka kadehdittavaa, että pääsee kuulemasta telefoonien rämpä-
tystä, ettei tarvitse vastata kirjeihin eikä lisätä rakastettavien
naisten autograafikokoelmia, että saa olla rauhassa sanomalehdiltä
jotka ovat täynnä ankkoja ja toraa, että pääsee vapaaksi päivällis-
kutsuista ja kaikenmoisista puuhista, joissa ainoastaan tärvätään
kallista aikaa joutavuuteen. Kuinka särjetäänkään päivä »sivis-
tyneissä oloissa» turhain pikku-asiain vuoksi, kuinka paljon ku-
lutetaankaan hengistä elinvoimaa ja tarmoa vähäpätösiin, kuvit-
telun luomiin harrastuksiin, jotka ovat tarttuneet meihin kiinni
niinkuin verta imevät vampyyrit. On ihanaa olla kaukana siitä
kuluneesta viisaudesta, joka yksin on pyörittävinään maailman
rattaita, olla kuulomatkan ulkopuolella kateudesta, lörpötyksestä
ja panettelusta, jotka yhtä varmasti seuraavat jokaista suurta yri-
tystä kuin delfiinit laivan vanavettä, ja jotka sukeltavat esiin pii-
reissä, joissa niitä kaikkein vähimmin odottaisi, piireissä, joissa
ihanteellisten pyrintöjen ja kansallisen itsetunnon pitäisi istua
ylimmillä istuimilla. Tosin on erämaassakin taistelu ikuinen,
mutta se on myrsky, joka painaa hiekkaa, ja hiekka, joka uhit-
telee myrskyä ja nousee mahtaviin aaltoihin. Mutta sittenkin
vallitsee siellä lahjomaton rauha, joka nyt uudenvuoden yönä
hiveli otsaani siivillään. Täällä eivät joutavat asiat vedä huo-
miotamme puoleensa, vaan ne ovat ihmeteltävät ja suuret voi-
mat, jotka täällä tekevät työtään maanpinnan muodostelussa ja
jotka joka askeleella ilmenevät silmäimme eteen.
Tammikuun I :nen päivä 1900 nousi itäisestä pimeydestään
synkkään surupukuun puettuna, ilman punaa poskillaan. Päi-
vän matka oli sangen raskas, eikä tasaisia poikkilaaksoja näky-
nyt enää ollenkaan. Näköala etelään päin oli kyllä laajalti va-
paa, mutta siellä näkyi vaan pelkkiä kiinteitä hiekka-aaltoja.
Tähän saakka oli matka käynyt hyvin, se oli sujunut niinkuin
laivalla, joka kiertelee saarien lomitse, mutta joka nyt yht’äkkiä
joutui aavan meren myrskyiselle ulapalle. Aallot olivat kuin
vuoria ja tuskallisen hita.isti edistyi taival, särkkää ylös, särkkää
alas, ja yhtenään täytyi purkaa kameelien kuormia, kun ne har-
janteilta luiskahtivat kumoon. Kaikki kasvullisuus katosi miltei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
