Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
92 ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
tuntuu elämä taas niin miellyttävältä, niinkuin yötä ei olisi
ollutkaan.
Ikävämpi oli matkapäivä. Meillä oli vastatuuli, lämpömit-
t:ui osotti ylimmillään - 1 5° ja yhä syvemmälle me jouduimme
lentohiekkaan, jossa emme löytäneet kalikkaakaan polttopuuta.
Sitä oli kyllä jäänyt hiukan tähteeksi edellisestä leiristä, mutta
siksi vähän, että saimme kärsiä kylmää ja panna maata tavallista
aikasempaan. Aamulla tammikuun 5 p:nä oli lumipeite yöllisen
pyryn jälkeen niin paksu, ettemme kotvilleen olleet löytää kaik-
kia kapineitamme. Yksin nuotionkin tila oli kokonaan lumen
peitossa, ja kameelit olint komean näköisiä, kinokset selässä,
päät valkeina ja pitkät jääpuikot leukaparrassa. Ja kun lähd.
imme
liikkeelle, narahteli lumi oikein taiven tapaisesti niitten leveäin
jalkapohjain alla.
Päivemmällä seestyi taivas hetkeksi ja aurinko pilkisti nä-
kyviin, mutta silloinkin oli ilma täynnä hienoja jääkiteitä ja lu-
men häikäsevä hohde oli soaista silmät. Korkeat hiekkasärkät
olivat kuin ikuisen lumen peittämiä vuoria, jotka väkevässä valais-
tuksessa hohtivat viehättävissä, vaaleansinisissä värivivahduksissa.
Seuraavanakin päivänä tuntuivat särkät yhä vaan kohoavan
korkeammiksi ja raskasta oli ponnistella niitten yli. Mieliala
tuli taas synkäksi; eikö todellakaan tämä erämaa ota loppuak-
seen, emmekö koskaan pääse tlistä iankaikkisesta hiekasta! Kyllä,
toisena päivänä tapahtui jo siunattu muutos. Kun eräältä kor-
kealta kohdalta ~ähystelin kiikarilla eteläistä taivaanrantaa, näin
jonon mustia pilkkuja, jotka terä;ästi kuvastuivat valkeaan lu-
meen. Ne eivät voineet olla mitään muuta kuin kuivunutta
metsää.
Suurimmalla jännityksellä riensimme eteenpäin Ja saa-
vuimme paikalle.
Aivan oikein, tässä oli kerran maailmassa kasvanut met-
sää, jonka sitten hiekka oli tukahuttanut, niin että kuivat run-
got enää vaan törröttivät pystyssä. Tunnin kuluttua oli meillä
jo isot puupinot leirimme ympärillä. Yksi mahtava kelohonka,
jota emme saaneet kumoon, sytytettiin pystyssä, ja se paloi kau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
