Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - X. Villien kameelien maahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VILLIEN KAMEELIEN MAAHAN.
ainakin. Varsinkin viimeksimainittu oli kerrassaan kauhea kat-
sella, kun se raivoisana pureskeli leukojaan niin että vaahto
valui suunpielistä. Se mölisi kumealla äänellä, pyöritteli silmiään
ja koetti purra kuin metsän peto. Voi sitä, joka tuli liian
lähelle! Ainoastaan Faisullahia se kärsi. Mutta varovaisuuden
vuoksi olikin sen jalat sidottu maahaa lyotyyn paaluun kiinni,
eikä se voinut hievahtaakaan paikaltaan.
Poissa ollessamme oli yksi kameeleista karannut. Sitä
ajettiin takaa aina vuoriseutuihin saakka, mutta sille tielleen se
mem. Varmaankin oli tiikeri tai villisika peljättänyt sen koko-
naan suimniltaan.
Eräs naapureistamme lahjoitti meille kaksi vastasyntynyttä
koiranpentua, joitten nimiksi pantiin Malenki ja Maltjik, Pikku
ja Poika, koska ne olivat niin pienet ja sievät. Ja samat nimensä
ne saivat pitää sittenkin vielä, vaikka olivat kasvaneet jättiläisiksi
koirain joukossa. Syntymästään saakka ne siis kuuluivat meidän
vaeltavaan yhteiskuntaamme, niistä tuli oivalliset karava_
anikoirat,
pysyivät aina minun erityisinä ystävinäni j:i elivät kauvemmin
kuin yksikäiin heidän toisist:i tovereistaan .
Lajlikista saakka oli meillä ollut jokimatkallamme mukana
kesytön hanhi, ja nyt se oli jo niin kotiutunut, ettei enä:i ollen-
kaan välittänyt vapaista sukulaisistaan, jotka parasta aikaa luke-
mattomissa parvissa palasivat lämpimämmistä maista, seuraten
vanhoja, kautta sukupolvien tunnetuita teitään. Me kuulimme
niitten kirkuvan huudon ympäri vuorokautta, bikilta ilman
suunnilta, me näimme niitä päivin seb tyynessä että myrskyssä,
olip:i aurinko piilossa tai kurkisti esiin repaleisten pilvien lomitse ;
niitten siipien suhina saapui korviimme sysipimeinä öinä, kun
taivas oli pilvessä ja paksu usma peitti maan, emmekä voineet
bsittää, mistä ne tunsivat pimeitten ilmojen tiet; katkeamatta,
herkeämättä kiirehti niitä ohitsemme. Maan asukkaat sanoivat,
että kukin joukko palasi joka vuosi säännöllisesti entisille pesi-
mispaikoilleen ja että niillä on omistusoikeudest:i varmat lait,
aivan niinkuin lop-miehillä itselläänkin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
