Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - X. Villien kameelien maahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
106 YILLIEN KAMEELIEN MAAHAN.
oli tekeillä, ja minusta tuntui melkein katalalta väijyä sillä tavalla
niin jalon näköisiä elukoita. Rinnastani piiiisi helpotuksen huo-
kaus, kun mieheni ampuivat sivu, ja koko ajan toivoin minä
vaan, ettii. kameelit pelastaisivat nahkansa. Mutta yhden viatto-
man hengen sammuminen oli sillä kertaa kumminkin ikuisissa
tähdissä määrätty.
Hiipien niinkuin pantteri, fanettömänä ja silmät kiiluen
saaliin himosta katosi Abdu Rehim pensaikkoon, kädessään tuki-
haarukalla varustettu, suustaladattava pyssynsä. Kaikki oli hil-
jaista ja minii. katselin jånnityksellä kameeleita. Nyt kuului
pamaus ja viisi niistä alkoi vitkalleen juosta meidän lymypaik-
kaamme kohti, mutta äkkiä kääntyivät ne ympäri ja laukkasivat
huimaa v:rnhtia Kurruk-tagin vuoristoon päin. Nuorempi sei-
saallaan olleista kameeleista oli saanut ku ulan vatsaansa, ja kun
se koetti paeta kumppaniensa jälestä, sattui toinen kuula sen
kaulaan.
Se makasi kaikilla neljällä polvellaan ja märehti vielä suus-
saan ollutta ruokaa. Toisinaan koetti se kohottaa takapuoltaan ,
mutta etupuoli ei totellut. Sen katse oli tyyni ja rauhallinen
eikä se näyttänyt pelkäävän vähääkään, mutta jos silitti sen tur-
paa, huomasi se kyllä olevansa verivihollistensa keskellä, ja koetti
purra. Voimakkaalla iskulla sivalsi Abdu Rehim silt::i kurkun
· poikki ja veri syöksiihti paksuna sii.ikeenä ilmaan, sitten vavah-
teli ruumis muutamia kertoja, ja niin oli tämä erämaan poika,
ioka äsken vielä rauhassa kulki laitumellaan lähteen kaislikossa,
lähetetty ikuisille syöttömailleen. Toiset olivat jo kadonneet
näkyvistämme niinkuin aavikon tuuli, niinkuin pilvien varjot,
jotka äänettöminä rientävät maitten yli. Mutta Abdu Rehim oli
ylen tyytyväinen saaliiseensa, hänellä oli nyt ruokaa ,moneksi
päiväksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
