Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XII. Seikkailuja vesillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUJA VESILLÄ. 127
Ja se sama oli myös suojannut Jekkenlik-kölliä mustalta myrs-
kyltä.
Väylä väljeni vähitellen taas. Pimeydestä keulan edessä
alkoi näkyä pieni kellertävä täplä, joka- muuttui vaaleammaksi -
se oli tuli, ja kaksi sekuntia myöhemmin olimme lauttamme
kyljessä. . Ilma oli niin täynnä lentopölyä, että tulikaan ei näky-
nyt kuin parinkymmenen metrin päähän, vaikka kekäleet heh-
kuivat ankaran tuulen käsissä niinkuin ahjossa.
Se oli kamalimpia myrskyjä, missä koskaan olen ollut.
Lautta rempuili sinne tänne ja olisi varmasti joutunut ajolle,
ellemme hyvissä ajoissa olisi lisänneet kiinnitysköysiä. Illalla
pistin varovaisuuden vuoksi kaikki pienet esineet laatikoihin, ja
hyvään tarpeeseen se olikin, sillä keskiyön seudussa kaatui koko
hytti ja meidän täytyi sitoa se väliaikaisesti köysillä kokoon.
Sitten asetettiin muutamia miehistä yövartijoiksi, että olisi apu
heti saatavissa, jos joku uusi tapaturma sattuisi.
En tahdo enää koetella teidän kärsimystfone kertomalla
sitä pitkää jokimatkaa, jolle nyt lähdettiin. Me ikävöimme pois
kesän paahtavasta kuumuudesta, jossa paarmain pistot polttavat
kuin tuli, me ikävöimme Tiibetiin kuulemaan taas hevosten ka-
vioitten poljentaa jäisellä maalla. Suotakoon minulle sentään
vielä pari lehteä; minun on vaikea erota joesta, sillä se matka
ja ne kokemukset, jotka sillii sain, kuuluvat parhaimpiin muis-
toihin elämässäni.
Järvet olivat j:iäneet ja taas olimme Tarimilla. Myöhään
eräänä yönä ankkuroimme eräälle rauhalliselle ja hiljaiselle ran-
nalle. Miehet nukkuivat jo, mutta minä istuin ja kirjotin. Silloin
alkoivat koirat hurjasti haukkua, kuului airojen loisketta, joku
kanootti laski lauttamme sivuun, kannella syntyi vilkas keskus-
telu ja kiireellistä liikettä, hyttini oviverho avattiin ja sisään astui
outo mies, joka ilmotti olevansa pikabhetti Kaschgarista ja tuo-
vansa postia. Minä olisin ollut valmis juomaan veljenmaljan
hänen kanssaan, jos hän siihen olisi pannut vähääkään arvoa,
olisin syleillyt häntä, ellei hän siinä tapauksessa olisi luullut
minua hulluksi; pysyin siis tyynenä, otin vastaan postilaukun ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
