Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIII. Jylhä Tiibet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JYLHÄ TIIBET.
korkeammalla kuin Mont Blancin huippu, ja sen jälkeen oli
meidän kuljettava lähes . kaksi kuukautta seutuja, jotka ovat mel-
koista korkeammalla kuin Euroopan korkeimmat vuorenhuiput.
Tarvitseeko sanoakseni, että sellaisella matkalla ovat omat vai-
keutensa. Usein saa harhailla monta päivää ennenkuin löytää
pahaistakaan laidunmaata, ja kun vihdoin tapaa sellaisen, on
ruoho siinä niin huonoa ja harvaa, etteivät elukat saa siitä lähes-
kään tarpeekseen ravintoa. Sen vuoksi laihtuivatkin ratsumme
laihtumistaan. Tjerdonin mainio hevonen, joka oli niin kesy,
että juoksi luo joka_kerta kun kuuli nimeään huudettavan, oli
ensimmäinen, j,oka nääntyi nälkään. Tiet ovat myöskin kovin
rasittavia. Sitä, noustiin ja laskeuduttiin laaksojen ja solien kautta
ja eksyttävien vuorien rinteitä. Melkein joka leiripaikasta täytyi
lähettää etukäteen etelän puolelle pari tähystäjää ottamaan selkoa,
miltä kohdalta karavaani pääsisi kulkemaan. Päivittäin tulimme
pari kolme ruotsin penikulmaa lähemmäksi Tiibetin tuntematto-
mia sydänmaita:’. Samassa suhteessa kuin ratsumme laihtuivat,
vähenivät myöskin ruokavaramme, niin että niitten kuormat
keventyivät yhä. Meillä oli tuskin sydäntä teurastaa neljää vii-
meistä lammast~mme, jotka nyt vapaehtoisesti seurasivat meitä
niinkuin koirat, ;’eikä meidän tarvinnutkaan tehdä sitä, kun Alda-
tin erään laakson suulla onnistui kaataa kaksi orango-antilooppia,
joilla oli hienot lyyrän muotoiset,. sarvet. Tjerdonilla ei ollut
enää muuta kuin haulipatrooneja, mutta Aldatilla oli vielä run-
saasti ruutia ja kuulia.
Minä nautin sentään matkastani· ja siitä tunteesta, että tie-
sin kaikkialla olevani ensimmäinen eurooppalainen, joka retkeili
näillä jylhillä vuorill’a, joilla ei löytynyt muita polkuja kuin ke-
syttömäin eläinten poikemia, e1kä muita jälkiä kuin mitä jakit,
kulaanit ja ~pttiloopit näitä samoja vuoria kierrellessään jättivät.
Koko maakunta on ilman omistajaa, joet, järvet ja vuoret ovat
nimettömiäi kaikki kuuluu minulle, minä olen niitten ainoa herra
par_
in kuukau_
gen ajan, tämä on minun maani. Niinkuin laiva
kiikkuu jäljetöntä rataansa maailmanmerien kuohuissa, niin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
