Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIII. Jylhä Tiibet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JYLHÄ TI!BET.
risteilemme mekin eteenpäin Tiibetin vuoriselkien, kivettyneitten
jättiläisaaltojen lomitse.
Kun vaikean taipaleen jälkeen, elokuun 6 p:nä, astuin yöllä
jurtastani ulos, oli taivas pilvessii ; ainoastaan yhden jäätikkö-
ryhmän piirteet olivat etelän puolella näkyvissä, nousevan kuun
heikossa valaistuksessa. Mieheni makaavat sikeässä unessa, he-
voset ja kameelit seisovat liekaköysissään, nuotio on sammunut,
ainoastaan puro laulaa omaa surullista lauluaan liuskakivien lon-
keroissa. Yö yksin valvoo hiljaisen erämaan yli, joka taholla
on epäselvii. äärettömyys täynnä selvittämättömiä kysymyksiä ja
arvaamattomia arvotuksia. Kaukaisena aavistuksena kohoaa ete-
lästä päin Himalajan huimaavat huiput ja niiden takana aukeavat
Intian keltaiset viidakot. Etäällä lännessä sulavat tiibetiläiset
vuoremme Pamiirin ylätasankoon, ja kun aurinko tekee nou-
suaan meillä, on se silloin jo valanut aamusäteensä keskustan
valtakuntaan. Turhaan e~sivät silmäni tulta tai jotain jälkeä
ihmisestä; olen löytänyt asumattoman ja asuttavaksi kelpaamatto-
man kohdan maan pinnalla, jonka mittaamattomaan suuruuteen
tunnen katoovani niinkuin pölyhiukkanen, ja on kuin huomaisin,
kuinka kiertotähtemme herkeämättä jatkaa loppumatonta pyörin-
täänsä avaruudessa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
