Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170 5500 METRIÄ YLÄPUOLELLA MERTA.
pyhiä lauseita koraanista, mutta nyt meillä ei ollut »mollahia»
.
mukana sellaisten tekijäksi. Eräänä päivänä koetettiin sentään
erästä toista muhamettilaisten parannustapaa, ki.m Tjerdon oli-
ampunut anttiloopin. Sairas riisuttiin ilki alasti ja käärittiin
vastanyljettyyn, vielä lämpimään anttiloopin taljaan, jonka liha-
puoli painettiin tiukasti hänen ihoonsa kiinni. Tuntui katke-
ralta, ettei voitu auttaa häntä.
Metsäeläimiä alkoi taas olla runsaasti. Yhtenä aamuna he-
riisin minä kauheaan meteliin leirissä; koirat haukkuivat hurjina,
miehet kirkuivat kuin mielipuolet. Riensin ulos ja näin suuren
karhun kaikessa rauhassa tallustelevan pois leiristämme, jossa se
oli tehnyt perinpohjaisen tarkastuksen. Kun koirat ahdistivat
sitä, näki se viisaammaksi välttää niitä ; mutta varmaan lienee se
arvannut, että meidän ruutivarastomme oli jotensakin niukka.
Muutamia panoksia oli sentään vielä jälellä, ja kaksi niistä lähetti
Tjerdon erään suuren jakin rintaan, jonka valokuva on tässä
nähtävänä. Eräs tungetteleva susi sai myös maksaa rohkeutensa
hengellään, mutta karhua ei ammuttu, vaikka Tjerdonilla olisi
kyllä ollut hyvä halu siihen; se ei ollut tehnyt mitään pahaa,,
ei edes kajonnut ainoaan lampaaseemme.
Näillä seuduin Tiibetiä oli niin paljon murmelirottia, että
maa oli aivan täynnä niitten kaivamia reikiä. Oli hauska kat-
sella näitä suuria, vankkoja nakertajia, kun ne parittain istuivat
auringon paisteessa pesiensä aukoilla. Meidän lähestyessä kie-
rahtavat ne i1iinkuin pallot reikiinsä, mutta sitä ennen tervehtä-
vät ne meitä kimakalla vihellyksellä kaikilta mäiltä. Nämä Juii-
tilliset katselijat vihelsivät meidät suorastaan pois koko maasta.
Eräs murmelivanhus, joka varmaan oli kuuro ja olt poistunut
tarpeettoman kauvas pesältään, sai maksaa varomattomuudestaan.
Se makasi selällään ja lämmitteli auringon paisteessa, kun Joll-
dasch huomasi sen ja hyökkäsi heti sen kimppuun. Siinä syn-
tyi pieni kahakka, mutta kun miehet pääsivät kiireellä hätiin,
saatiin murmeli aivan vikaantumattomana kiinni ja asetettiin sit-
ten kameelin selkään. Aikomus oli kesyttää sitä ja kaksi kuu-
kautta kulki se meidän matkassamme, mutta villinä se vaan pysyi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
