Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
172 5500 ~ffTRIÄ YL\PUOLELLA MERTA.
tulla auttamaan meidän uupuneita hevosiamme. Niitten ruumiin
muoto on hyvin täydellinen; ne juoksevat puoliympyrässä, 45 °
kallellaan maata vastaan , tekevät aavistamattomia liikkeitä, seisah-
tuvat kuin naulaan ja asettuvat riviin eteemme tai sivullemme.
Niitten liikkeet ovat niin varmoja, että saattaisi luulla jonkun
näkymättömän ratsastajan ohjaavan niitä.
Mieheni ikävöivät nyt \·ilpittömästi pois koko tylystä Tii-
betistä ja laskivat päivissä ja penikulmissa, kuinka etäällä vielä
olimme pääleiristämme. Ja kun minä Aldatin huonontuneen tilan
vuoksi ehdotin syyskuun 22:ta päivää ylimääräiseksi levähdys-
päiväksi, eivät he siitäkään olleet ollenkaan hyvillään. Mutta
kun Aldatissa aamulla ei näkynyt merkkiä parempaan eikä pa-
hempaan, emme ruvenneetkaan viivyttelemään, vaan nostimme
hänet taas kameelin selkään makuulle pehmeitten peiteitten sisään,
käärimme jalat lämpimillä vaatteilla ja asetimme kokoon käärityn
turkin päänalaseksi.
Leiri oli tyhjennetty, kameelit kuormitettuina, ja olimme
juuri lähtöön valmiit. Silloin lakkasikin Aidat hengittämästä.
Hänen kauniit, afgaanilaiset silmänsä näyttivät,tähystelevän johon-
kin hyvin etäälle, jonne me emme nähneet. Hän, joka muinoin
kepeästi oli juossut vuorien yli jakien jäljissä, oli nyt sortunut
vuoristossa ja lopettanut ihmeellisen, ilottoman elämänsä.
Muhamettilaiset seisoivat vakavina ja äänettöminä kuolleen
ympärillä. Mutta lopulta karkasi Turdu Baj hiljaisuuden ja ky-
syi minulta, mitä nyt oli tehtävä. Toiset tahtoivat, että meidän
heti piti haudata vainaja, mutta minun mielestäni piti ruumiin
ensiksi saada edes jäähtyä, ja sen vuoksi komensin eteenpäin.
Kameeli oli häntä jo kantanut niin monta päivää, eipä hän nyt
ollut tullut sen raskaammaksi.
Karavaanimme oli nyt muuttunut ruumissaatoksi Tiibetin
jylhissä laaksoissa. Kaikki olivat äänettömiä ja juhlallinen mieli-
ala vallitsi joukossamme. Jakit ja kula::mit saivat sinä päivänä
olla rauhassa; korpit, jotka heti vainuuvat ruumiin hajun, liiteli-
vät ympärillämme. Erään suolajärven rantaan asetuimme leiriin,
ja sillä aikaa kun toiset tekivät tavallisia iltatoimiaan, kaivoivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
