Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5500 METRIÄ YLÄPUOLELLA MERTA. 179
Uni ja uupumus olivat vähällä voittaa meidät kokonaan,
kun molemmat oppaamme yht’äkkiä huudahtivat: valkea, valkea
tuolla etäällä! Oli niinkuin sähköisku olisi kohdannut ioka miestä
ja vauhti lisääntyi kuin itsestään. Keskus.tein alkoi käydä vilkkaasti,
vaikka äsken juuri olimme astelleet kuin hautajaissaatossa. Kaik-
kien katse oli kiintyneenä tuohon pieneen, valoisaan pilkkuun.
Jos se oli suuri tuli, niin . oli se niin etäällä, että tuskin koko
yönä ennättäisimme saavuttaa sitä, mutta jos se oli vaan pieni
nuotio, niin oli se siksi lähellä, että kyllä pian pääsisimme sinne,
ja meidän täytyi päästä vaikka henkemme uhalla, sillä pelastus
odotti meitä siellä avoimin sylin ja siellä saisimme lämmitellä
kylmästä jäykistyneitä jäseniämme. Pieni ponnistus enää vaan,
ja vaivamme ja kärsimyksemme olisivat lopussa. Kohta istui-
simme omain miesternme keskellä kertomassa seikkailujamme ja
kiehuva riissimuhennus lihan ja vihanneksien kanssa höyryisi
edessämme. Me kurjat, nääntyneet ja nälkäiset vaeltajat saisimme
vihdoinkin syödä vatsamme täyteen.
Joka tapauksessa näytti Togdasin täyttäneen tehtävänsä
niinkuin kelpo mies; hän saisi rehellisyydestään hyvän möhkä-
leen kiinalaista hopeaa.
Pimeässä yössä kävelimme suoraan tulta kohti; se katosi
välillä, välillä pilkisti taas uudestaan näkyviin. Oppaat varottivat
meitä kuopista ja repeämistä. Kaikki olimme uupuneina ja kyl-
mästä konttuneina, itsenikin oli täytynyt jo monta päivää astella
jalan, sillä hevosemme, mitä niitä vielä oli jälellä, olivat siksi
heikontuneet, että tuskin jaksoivat tyhjinä laahustaa eteenpäin.
Mutt,l missä on tuli? Sitä ei näkynytkään enää. ToiYo
näytti pettävän ja väsymys voitti meidät taas. Seisahduimme,
keräsimme kuivia mättäitä, joita siinä sattui olemaan, ja teimme
niistä valtavan nuotion. Tuli loimahti korkealle ja heitti värä-
jävän, punakeltaisen valon kauvas autioon erämaahan, mutta
vastatulta ei huomattu miltään suunnalta. Minkäpä sille, saim-
mehan edes kerran taas lämmitellä. Ammuttiin pari laukausta
revolverilla, mutta ne häipyiYät tympeinä tyhjään pimeyteen,
herättämättä edes kaikua. Me huhuilimme ja kuuntelimme sitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
