Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVI. Seikkailuita pohjoisessa Tiibetissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SE!KKAILUITA POHJOISESSA TIIBETISSÄ.
rannassa kaivoimme juomakelpoista vettä I ½ metrin syvyydestä.
Hevosille suotiin päivän levähdys ja sillä aikaa saivat Tjerdon ja
Togdasin luvan lähteä metsåstäm:iän. Heitä ei kuulunut takaisin
illalla eikä yölläkään. Vasta aamupäivällä palasivat he, ja Tjer-
don ·kertoi silloin seuraavaa: he olivat ta,,anneet arkarilauman
ja ratsastaneet sen jälissä laaksoja ylös, jättäneet hevosensa, kun
nousu tuli liian jyrkäksi, ja kiivenneet eteenpäin kiviröyhkiöiden
välissä. Villit 1ampaat olivat vieneet heitä yhä ylemmäksi.
Siinä samassa oli Togdasin luhistunut kasaan kuin vaate ja va-
littanut kovia tuskia sydämmessä ja päässään. Tjerdon lähti
silloin noutamaan hevosia, mutta kun sairas ei voinut pysyä
satulassa, täytyi heidän viettää yönsä snna. Togdasin pyysi
toveriaan jättämään hänet, hän kuolisi kumminkin, ja yhden
tekevätä, missä se tapahtuisi. Yöllä pudisteli Tjerdon tavan
takaa Togdasinia, ettei hän olisi jäätynyt, ja päivän koitossa
alkoivat he laahustaa takaisin leiriin. Togdasinin tila oli surkea,
hän oli vallan sekapäisenä. Olin löytänyt hänet täältä vuorilta
aivan niinkuin Aldatinkin, pitikö hänen nyt heittää henkensä
samalla tavalla. Aivan niin hullusti eivät asiat sentään olleet.
Me kuljetimme häntä mukanamme koko retken ajan ja hoidimme
parhaan mukaan. Sitten hoidettiin häntä pääkortteerissamme, ·
mutta hänen tautinsa oli kovin itsepintainen. Saimme ’ hänet
kuitenkin hengissä alamaalle ja pieness:i Tjarkhlikin kaupungissa
hän sitten virkosi. Mutta rampa hänestä tuli koko ijäkseen.
Hänen jalkansa mustuivat aivan kuin Aldatinkin ja liha lohkeili
niistä pala palalta pois, varpaista alkaen polviin saakka, niin että
pelkkä luu jäi näkyviin. Käymään hän ei enää koskaan pääsisi,
mutta siitä huolimatta oli hän koko ajan - huhtikuussa 1901
- parhaimmalla tuulella eikä valittanut kertaakaan. Minä lah-
jotin hänelle hevosen, vaatteita ja vähän rahaa, ja niistä hän oli
ylen kiitollinen . Togdasin raukka, vieläkö lienee elossa!
Vene pantiin kuntoon varhain aamulla 18 p:nä marras-
kuuta ja Tokta Ahun souti minut peilikirkkaan järven suolai-
selle pinnalle. Tällä kerralla olimme varovaisia ; paitsi purjetta,
airoja, pelastusvöit:i, mittausvehkeitä ja muita koneita, otimme
1
\.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
