Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVI. Seikkailuita pohjoisessa Tiibetissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUITA POHJOISESSA TIIBETISSÄ.
kun polttoaineemme oli lopussa, hykerryimme turkkeihimme ja
ryömimme veneen puolikkaitten alle maata. Täytyy sentään
myöntääkseni, että sinä yönä ei tullut makuusta juuri mitään.
Tosin oli minulla jalassani neljä paria sukkia ja hyvät karva-
saappaat, sekä villapeitteet, turkit ja paslikit, mutta kun makaa
vaatteissaan ja on pakkasta - 22 °, niin on kumma, ellei siinii
vilun vire karmi selkää.
Niinpä olimmekin melkein jäässä, kun aamupuhteella könt-
tyröimme ohuesta kuorestamme ulos ja panimme teekeittiön
tulelle, Minun täytyi hetkeksi vähentää vaatetta ja hieroa ruu-
mistani kaikin voimin saadakseni vereni liikkeelle. Mutta yö-
kylmä ei lähde täydelleen ytimistä koko päivänä, eikä oikeata
lämmintään saa, ennenkuin pääsee palaamaan tavallisiin, suhteel-
lisesti- mukaviin oloihinsa.
Pakkasta oli vielä I 9°, kun uudestaan työnsimme veneen
vesille kulkeaksemme taas yli järven, nyt luoteiseen suuntaan,
sillä karavaanilla .oli määrä kulkea eteenpäin samalle suunnalle
ja sytyttää sinne rovio, meille majakkatuleksi.
Jo kaukana ulapalla luulimme osanneemme oikeaan ja
olimme näkevinämme teltin, jurtan ja ratsumme, mutta kun pää-
simme niin lähelle, että esineet näkyivät hyvästi kiikarilla, muut-
tuivat edelliset pariksi pieneksi törmäksi ja jälkimmäiset kulaani-
laumaksi. Kävimme kuitenkin maissa varmentuaksemme siitä,
että karavaani todella oli kulkenut länteen päin. Kaksi karhua
oli vast’ikään tallustellut päinvastaiseen suuntaan ja hävitellyt
murmelieläinten pesiä.
Meillä ei ollut muuta keinoa kuin soutaa pitkin rantaa ja
etsiä karavaania. Iltahämärässä näimme savua, mutta se petti
meidät, sillä se -olikin vaan pölypilvi, joka nousi pakenevien
kulaanien kavioista. Minä olin aivan jäykkänä vilusta, mutta
Tokta Ahun pysyi soutaissaan lämpimänä ja hyräili surumielistä
laulua Abdalin majoista. Vihdoin pilkotti tuli pimeän läpi.
Kolme tuntia soudimme suoraan sitä kohden - ja sitten se
katosi taas. Jatkoimme sentään samaan suuntaan ja lopulta
saimme koiran haukunnan .vastaukseksi huutoihimme. Tuli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
