Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVII. Vettä! Vettä!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
202 VETTÄ I VETTÄ!
jet kulkivat nyt enimmäkseen koilliseen päin, luultavasti sille sa-
laperäiselle lähteelle, jonka ohi me eräänä päivänä pelästyimme
kulkeneemme.
Avonaiselle aukealle, ilman pienintäkään tuulen suojaa ase-
tuimme yöleiriin..’ ·Jurtta peitettiin kolmenkertaisella villavaat-
teella, mutta tulta ei voitu tehdä poltto-aineen puutteessa. Seri
pienen lämmön, joka lähti itsestäni, koirista ja pienestä lamppu-
tuikusta, vei tuulen viima mennessään. Jurtan alapuoli peite-
tään hiekalla, mutta sentään on se kylmä kuin kellari. Jäätä on
enää muutamia palasia jäljellä.
Selkää karmi, kun aamulla helmikuun 19 p:nä täytyi köm-
piä peitteensä sisästä ulos, eikä saanut sytyttää tavanmukaista
nuotiota. Haukattuani hiukan aamiaista, riensin heti taas kara-
vaanin edellä kävelemään. Vettä! vettä I se oli kaikkien ainoa
ajatus. Meidän täytyy löytää lähde, vaikka henki menköön,
sillä siitä on kaksitoista päivää, kun kameelit viimeksi joivat;
yksitoista päivää sitten lähdimme viimeiseltä kaivolta, jonka suo-
laista vettä eivät kameelit paljo maistaneet, vaan joka sentään
nyt olisi ollut erittäin tervetullutta sekin. Ellemme pariin päi-
vään löydä lähdettä, niin kuolevat kameelit auttamatta, ja kuinka
käy silloin meidän itsemme! Laskujeni mukaan piti Altimisch-
bulakille olla vielä neljä tai viisi päivää ; kestäisimmekö niin
kauvan? Kun voimat alkavat loppua, on jäljellä ainoastaan:::vim-
mattu taistelu elämästä.
Onneksi oli minulla tapana aina kysellä alkuasukkailta
yhtä ja toista niistä seuduista, joitten läpi kuljimme. Niinpä oli
Abdu Rehim, joka meidiit edellisenä vuonna oli niin taitavasti
ohjannut A!timisch-bulakille, silloin kertonut, että siitä itään
päin oli vielä kolme lähdettä, ja juuri niihin asetin nyt toivoni.
Mutta kuinka helposti voisimmekaan kulkea niitten ohi, kun ne
ehkä olivat maan peitossa. Olin kerran ennen ollut yhtä tiu-
kalla, nimittäin Takla-makanissa, mutta siellä tiesin toki, että
lopultakin erehtymättä tulisin Khotan-darjalle, kunhan vaan kul-
kisin suoraan itään; siellä oli kysymyksessä pitkä joki, mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
