Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
228 VAIKEITA TILAPÄITÄ.
Kasakat olivat jo olleet Tjarkhlikissa, kun Tokta A!hun
saapui sinne, ja sieltä oli Tjernoff seurannut hänen mukanaan
Kara-koschunin pohjoisrannalle, sovittuun yhtymäpaikkaamme.
Kun uudet järvimuodostumat olivat estäneet heidän matkansa,
olivat he pysähtyneet siinä luulossa, että minäkin saapuisin sa-
maan paikkaan. He olivat tehneet majan ja polttaneet joka ilta
ja puolenpäivän aikaan suurta roviota eräällä mäkitörmällä, niin-
kuin minä olin Tokta Ahunille määrännyt, olivatpa tehneet sen
kovina myrskypäivinäkin. Kum-tjappganista oli heidän luokseen
tullut useita kalastajia, ja rannalle oli kasvanut oikea uutiskylä,
lammaslaumoineen, hevosineen, kanootteineen. Kaksitoista päi-
vää olivat he viettäneet hauskaa elämää, metsästäneet, kalastelleet
ja tehneet pitkiä retkiä etsien meitä. Mutta sitten oli eräänä
kauniina päivänä ilmestynyt heidän luokseen Khodai Kullu, ja
asema muuttui heti. Muutamassa minuutissa oli heidän seitse-
män hevostaan kunnossa ja niin lähtivät he Khodai Kullun joh-
dolla etsimään meitä. Ensin olivat he menneet suoraan meidän
ensimmäiseen leiriimme järven rannassa, mutta kun meitä ei
enää ollut siellä, olivat he seuranneet jälkiämme kaikki ne tu-
hannet mutkat, jotka mekin olimme tehneet.
Nyt etsimme yhdessä sopivan leiripaikan, sillä rne erämaan
miehet olimme jotensakin nälistyneitä ja uusilla tulokkailla oli
laukuissaan monenmoisia hyviä tavaroita, vieläpä munia ja tuo-
retta kalaakin. Tiellä tapasimme Khodai Kuilun kuormahevo-
sien kanssa. Hän istui mättäällä ja itki - siihen määrään vai-
kutti häneen muisto kaikista kärsimyksistään niinä viitenä päi-
vänä, jotka hän oli harhaillut sinne tänne etsiessään apukaravaa-
nia. Hän oli kävellyt ja kävellyt ja vihdoin epätoivoisena uinut
yli kokonaisten järvien. Erään sellaisen rannalla oli hän kol-
mantena päivänä istunut henki menossa, kun samassa parvi
suorsia lensi kohinalla hänen ylitsensä. Niinkuin ihmeen kautta
syöksyi silloin yksi suorsa maahan ihan hänen eteensä, siipi
katkenneena tai muuten lamautuneena. Hän heittäytyi sen päälle,
sai kiinni sen ja söi raakana suuhunsa. Vahvistuneena tästä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
