Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXI. Arka-tag lumimyrskyssä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2 54 ARKA-TAG LUMIMYRSKYSS.Ä..
hänen luokseen, ne pudistelevat ja kääntelevät häntä, hän nou-
see jaloilleen ja horjuu pahasti, mutta pian istuu hän jo sentään
satulassa taas ja on tunnin kuluttua aivan ennallaan. Täytyy
karttaa juoksemista ja yleensä liikaa ponnistusta tässä ohuessa
ilmassa. Meidän sydärnmemme ja keuhkomrne eivät ole raken-
netut sitä varten.
Peltopyitä ja anttilooppeja ammuttiin myöskin sivumat-
kalla. Mui.1tamia tyhjiä säkkejä riippuu aina parin kameelin kyl-
jillä ja niihin pistetään kaikki tieltä tavattu jakinlanta, niin että
meillä leirissämme sitten on polttoainetta sekä ilta- että aamu-
tarpeiksi.
Edessämme kohoo lumipeittoinen harjanne, jonka s1saan
pistää useampia laaksoja. Yhdestä valuu alas pienoinen puro ja
sen suulle on muodostunut suuri jääkenttä, jonka ympärillä kas-
vaa ruohoa. Se viettelee meitä levähtämäiin ja teltit asetetaan
kuntoon. Jääkentän toisella rannalla näkyy pieni kivilohkare.
Mutta mitä kummaa, se alkaa liikkua, ei se olekaan kivi, vaan
luultavasti jakin vasikka, joka siinä on levännyt! Kasakkain jur-
tasta kuuluu hiljaista keskustelua, Tjernoff hiipii luokseni ja kuis-
kaa hätäisesti: »karhu 1» Aivan oikein. Tuolla tuleekin kontio
hiljalleen suoraan leiriä kohti, ja näyttää olevan ihmeissään, että
paikka jo on anastettu. Kiireellä kytketään kaikki koirat ja vie-
dään erään kummun taa. Kiikarilla tarkastelemme sitten tuota
kuleksivaa erakkoa, joka kävelee kämmenet sisäänpäin käänty-
neinä ja näyttää naurettavan kömpelöltä liikkeissään. Kasakat
istuvat pyssyt vireessä, silmät hehkuen, ja palavat taisteluhalusta.
Mutta karhu oli varmaan sekä sokea että kuuro, sillä se lähes-
tyi suoraan kuoleman kitaan. Nyt se on jo aivan jään reunassa, 1
istahtaa hetkeksi miettimään, astuu sitten jäälle ja nuuskii sitä
yhtä mittaa, niinkuin hakisi juodakseen. Sen käynti on hidasta,
se on varmaan hyvin väsynyt. Toisinaan seisattuu se ja katse-
lee ylös laaksoon. Mitkä lienevät tämän yksinäisen filosofin vii-
meiset mietteet ennen kuolemaansa? Sanokoon, ken tiennee?
Sen tiesivät ainoastaan vuoren henget, joille Schereb Lama lu-
j
1
!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
