Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXI. Arka-tag lumimyrskyssä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ARKA-TAG LUMIMYRSKYSSÄ. 2 57
roessani sitä. Ei ole helpoimpia tehtäviä hieroa kameelia 5000
metrin korkeudessa, mutta Astan tuli terveeksi ja oli yksi niistä
yhdeksästä, jotka hengissä saapuivat Ladakiin. Se kulki aina
etummaisena karavaanissa, ja kaulassaan kantoi se suurinta kel-
loamme. Ja joka kerta kun sen kello kumahti, tiesin tulleemme
yhtä aske_lta lähemmäksi päämääräämme.
Kesäkuun 22 p:nä oltiin leirissä varhain liikkeellä, sillä nyt
oli päärynnäkkö tehtävä Arka-tagin korkeimpia varustuksia vas-
taan. Sola oli edeltäpäin tarkastettu ja hiljalleen alkoi pitkä jo-
nomme nousta siihen. Kivenheiton matkalla leiristä pani yksi
kameeleista maata. Kuorma purettiin siltä ja sitä piti talutetta-
man vapaana, mutta se kaatui uudestaan ja oli nähtävästi men-
nyttä kalua. Yksi puukon pisto vaan, ja sen paksu, mustanpu-
nainen veri valui kuin pieni puro pitkin karua maata. Se ma-
kasi aivan hiljaa, niinkuin olisi ollut iloinen siitä, että vapautuk-
sen hetki oli lyönyt.
Olin jäänyt jälelle karavaanista ja koetin ratsastaa sitä
kiinni. Juuri kun olin saavuttanut sen, nousi rajuilma, pahinta
laatua, mitä Tiibetissä koskaan olin nähnyt. Rakeita ja lunta
tuli kuin vyörymälb, kylmä äityi, ja oli mahdoton suojella it-
seään jäätävää tuulta vastaan. Nousu ei ollut aivan jyrkkä,
mutta enemmän kuin tarpeeksi sellaisessa ilmassa ja sellaisessa
korkeudessa. Taas seisattuu pari kameelia, eivätkä ota askelta-
kaan eteenpäin; lyöminen on r:iäkkäystä tällaisissa oloissa, sillä
elukka parat ovat aivan oikeassa tehdessään lakon, niiltä pure-
taan vaan kuormat ja yksi miehistä jää vaalimaan niitä siihen,
missä ne makaavat. Toinen pari uupuneita jätettiin kuormineen
jälestä päin noudettaviksi, toisia auttoivat taas hevoset.
Aurinko on puolipäivän rinnassa, mutta pimeys vallitsee
ympärillämme ja lumi tuiskuaa läpi laakson; maa on valkean
vaipan peitossa, johon ontosti kohiseva puro muodostaa mustan,
mutkikkaan juovan. Kumarrun eteenpäin satulassani, mutta tus-
kin näen mihin suuntaan mennään, seuraan vaan lähimpänä kai-
kattavaa karavaanikelloa. Kuuluu mölähdys, yksi kameeli seisat-
tuu taas ja eräs miehistä jää sen luo, koettaen ohjata sitä hiljal-
Hedin, Seikkailuja Tiibetissii. - 17
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
