Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIII. Lähtö Lassaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
280 LÄHTÖ LASSAAN.
kaammaksi. Ja niin ryömin viimeisen kerran peitteeni alle »si-
vistyneissä oloissa», ja nukuin makeasti siksi kunnes Schagdur
tuli herättämään minua tälle kohtalonomaiselle matkalle.
Kiireellä pui’n päälleni ja muutaman minuutin kuluttua
olin täysikarvainen mongooli. Tummanvihreä viitta oli pehmeä
ja mukava, vyötäreilläni oli keltainen vyö ja päässäni pieni kel-
tainen lakki, ylöskäännettävällä reunalla. Jo parin viikon ajan
oli koettanut tottua kömpelöihin mongoolisaappaisiin, jotka pys-
tyjen kärkiensä ja paksujen pohjiensa vuoksi tuntuivat olevan
erittäin käytännölliset pehmeällä ja kostealla maalla. Korkea
mongoolisatulakin puusisustoineen ja pehmeine päällisineen tuntui
erittäin mukavalta, ja leveät, lyhyellä riippuvat jalustimet antoivat
polville hyvän tuen. Satulani takana oli kokoon käärittynä
lammasnahkaturkki, jota nyt ei kuitenkaan tarvinnut, sillä päivä
paistoi lämpimästi.
Pieni karavaanimme oli . kunnossa, nousimme satulaan ja
lähdimme. Hyvät muhamettilaiseni olisivat kyllä saaneet olla
itkemättä, sillä muutenkin tuntui lähtömme liiaksi hautajaisten
tapaiselta, mietin itsekseni. He ehkä epäilivät, että tämä oli
viimeinen lähtömme. Itse en epäillyt mitään, enkä lakannut
luottamasta siihen voimalliseen käteen, joka niin monen vuoden
kuluessa oli ohjannut retkiåni suuressa Aasiassa. Schagdur oli
hyvillään, että vihdoinkin olimme matkalla, ja Lama istui tyy-
nenä kuin piimäpytty satulassaan. Kysyin häneltä olisiko hän
mieluummin jäänyt Sirkinin ja Tjerdonin kanssa leiriin. Ei,
vaikka henki menköön, niin nyt hän seuraa minua. Minä rat-
sastin oivalla valkealla hevosellani, Schagdurilla oli keltainen
ratsu ja Lamalla sama pieni muuli, »Keltakorva», joka kerran
oli ollut menettfa henkensä, vaan joka nyt oli paraita ratsujamme.
Malenki ja Jollbars otettiin myös mukaan, mutta toiset koirat
jäivät surkeasti uivomaan kahleissaan, kun näkivät isäntänsä jät-
tävän heidät. Ördek oli matkassa myös vartioidakseen ratsu-
jamme ensimmäisen yön.
Sinä, lukijani, ihmettelet ehkä, mitä varten minä oikeastaan
heittäysin sellaisiin tuntemattomiin vaaroihin, joihin Lassan matka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
