Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIV. Tiibetin paimentolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETIN PAIMENTOLAISIA.
vat hetket. Jollbars ulvahti ilosta joka kerta kun tulin sen luo,
ja Malenki heilutti häntäiinsä, silloin kun tuli hänen vuoronsa.
Päivällä oli saatu useita sadekuuroja, ja nyt illalla meni
koko taivas synkkään pilveen. Alkoi välähdellä salamia ja kuu-
lui jyrinää ympäristöstä. Vettä valui virtanaan ja pieksi telttiä,
niin että sen olisi luullut luhistuvan kokoon. Sisiissä tuli kaikki
märäksi, sillä telttivaate alkoi vuotaa. Makaajat eivät siitä sen-
tään välittäneet mitään, vetivät turkkia ylemmäksi korvilleen
vaan ja jatkoivat kuorsaustaan. Vaskikattila oli jäänyt ulos rei-
tistä ja sadepisarat paukuttivat sitä kuin rumppua, koirat murah-
telivat hiljalleen, muulit ja hevoset biskäyttelivät märkiä hän-
uaan kylkiinsä, kun sadevesi valui niitä pitkin alas ja kut-
kutti ihoa.
Minä sytytin lyhdyn ja istahdin teltin ovelle kirjottamaan,
mutta pienimmänkin epäiltävän äänen kuultuani tein kierrokseni
taas. Oi näitä synkkiä öitä, näitä loppumattomia tunteja! En
milloinkaan unohda yksinäisiä askeleitani Malenkin ja Jollbarsin
välillä I Kuutamosta ei ollut suurta apua, sillä pilvet olivat niin
paksuja, että ainoastaan heikko valo levisi yli seudun ja vaikutti
ainoastaan sen verran, ettii juuri ja juuri saattoi eroittaa eluk-
kain tummat piirteet pimeiistä yöstä.
Pitkä valittava ulvahdus kuuluu korviini, mutta se kuuluu
sateen herkeämättömän kohinan vuoksi niin heikosti, etten tiedä
mitä se oli. Alkavatko tiibetiläiset matkia hyeenain ulvomista,
niinkuin oli tehnyt tangutilainen rosvojoukko, joka r896 ahdisti
minua Sinisen järven lähistöllä I Riennfo ulos revolveri liep,eeni
alla, seis2.hdan, kuuntelen, odotan hetken rankkasateessa; sama
ääni kuuluu taas - oih, se on vaan Jollbars, joka on tyytymä-
tön ilmaan. Ja toisen kerran saa etäinen ukkosen räjäys minut
taas hyppäämään pystyyn. Kaikki on niin märkää, ettei voi
edes pistää piippuun. Muulit seisovat torkahdellen päät painuk-
sissa, ja niitten yksiveteinen hengitys vaikuttaa nukuttavasti.
Silmäluomeni alkavat tulla kovin raskaiksi, mutta minä hal-
veksuisin itseäni kuin kurjaa koiraa, jos minut tavattaisiin nuk-
kumasta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
