Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIV. Tiibetin paimentolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
300 TfIBETIN PAIMENTOLAISIA.
hum ». Tuskallista oli katsella hänen menettelyään, mutta siinä
ei auttanut muuta kuin pysyä tyynenä, sillä pieninkin sekaantu-
minen asiaan olisi heti paljastanut meidät.
Vihdoin söimme yhdessä aamiaista ja koirat saivat myös
osansa.
Nainen oli puettu aivan samalla tavalla kuin mieskin; hä-
n.en suorukkeiset mustat hiuksensa olivat kahdessa palmikossa,
mutta sen lisäksi vielä törrötti niistä pienempiä töyhtöjä kaikille
taivaan suunnille. Jalassa oli hänellä kirjavilla neuloksilla koris-
tetut huopasaappaat, jotka aikoinaan lienevät olleet hyvinkin
kauniit. Mutta naamassa oli hänellä niin paljon likaa, että minä
en voinut käsittää, mistä se kaikki oli voinut siihen kerääntyä.
Minun hieno ihoni, jota parhaani mukaan olin koettanut liata,
»puhdistui » yhä sateesta, niin että sitä täytyi pari kertaa päivässä
maalata uudestaan, mutta tämän tiibetiläisen »primadonnan »
naama ei varmaan olisi tullut puhtaaksi, vaikka siihen olisi las-
kettu vettä paloruiskulla.
Sampo Singi ei koettanut vähimmälläkään tavalla pidättää
meitä luonaan, vaan tahtoi päinvastoin päästä meistä niin pian
kuin mahdollista. Ja hän oli ehkä oikeassa! Kun me paluu-
matkalla saavuimme hänen laitumilleen, oli hän kadonnut. Hän
oli ehkä joutunut oman vieraanvaraisuutensa uhriksi, sortunut
siihen hälinään, jonka meidän tulomme varsinaiseen Tiibetiin
oli herättänyt kaikkialla. Jos hänellä olisi ollut halua pidättää
meidät päivääkään luonaan, niin varmaan hän silloin olisi varot-
tanut meitä lähtemästä edemmäksi; päinvastoin toivotti hän
meille onnea taipaleelle ja sanoi seuraavaan paimenleiriin ole-
van kahden päivän matkan.
Rankassa sateessa ratsastimme eteenpäin Gartju-sängin jo-
kilaaksoa; viimeisestä pienestä solasta tuntuu seutu avartuvan,
ja mikäli sateelta voimme erottaa, ei edessämme näy enää vuo-
ria ollenkaan. Satulat ovat märkin:i, vaatteet ovat märkinä ja
tarttuvat ilkeästi ihoon, vesi valuu hevosten harjoista. Siellä
täällä näkyy vanhoja leiripaikkoja ja tiemme vie erään mahta-
van virran oikeanpuoliselle rannalle. Se on Satju-sangpo, yksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
