Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVII. Me tunkeudumme uudestaan etelään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
332 ME TUNKEUDUMME UUDESTAAN ETELÄÄN.
mutisivat laulavalla, uneliaalla äänellä tuota iänikuista rukoustaan
»on mane padme hum ,, .
Kun ilta lähestyi, kysyivät saattajamme aina kohteliaasti
minulta, vieläkö tahtoisin ratsastaa pitemmälle, mutta ~inä an-
noin heidän valita leiripaikan, koska he parhaiten tiesivät missä
oli vettä ja laidunta. Hämmiistyttävän nopeasti pystyttivät he
telttinsä, löivät miekoillaan maasp kolme turvetta »padanjaloiksi»
ja puhalsivat tulen kuivaan lantaan. Satuloita, säkkejä, aseita
ja taloustarpeita on hujan hajan leiripaikalla ja antavat sille
varsin hauskan ja kirjavan näyn. Minä syön illalliseni tiibeti-
läisten upseerien kanssa, jotka eivät voineet kyllikseen kuun-
nella ja katsella minun taskukelloani; joka kerta kun otin sen
taskustani, kuului sen tikitys; »se on minun gavoni », sanoin
heille, » ja siellä sis:illä on jumala, joka yötä päivää lukee ru-
koustaan on mane padme hum. » He katsoivat kummastellen
toisiaan ja minä olin heidän mielestään tuiki ihmeellinen olento.
Iltasin lukivat bikki rukouksensa, ja silloin oli leirissämme
hyminää. Saman äänen oli Lama lukemattomia kertoja kuullut
Lassassa, vaikka äärettömän paljon voimakkaampana, ja kaiho-
mielin muisteli hän · nyt sitä ja mietiskeli, ettei ikänään enää
saisi sitä kuulla.
Uneliaan vaikutuksen teki myös pitkin päivää lakkaamaton
tiukujen helinä, sillä jokaisen hevosen kaulassa oli niitä koko-
nainen rihmallinen. Hitaasti he ratsastivat, pitkiä päivänmatkoja
ei tehty. Mutta minulla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä yksin
jäätyämme saisimme kulkea kylläkin rivakasti päästäksemme
niin pian kuin mahdollista läpi ryöväriseutujen. Solang Undy
neuvoi meitä heti käyttämään tuliaseita, jos yöllä hyökättäisiin
päällemme - he eivät nähtävästi olleet missään liitossa hevos-
varkaitten kanssa.
Ukko Dakkjesta tuli varsinkin meidän erityinen ystävämme;
hän oli aivan liian hupainen ja tervehti joka kerta tavatessamme
omalla omituisella tavallaan, pistäen kielensä pitkälle suusta, ko-
hottaen peukalonsa ilmaan ja nyykyttäen päätään, ja kun minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
