Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVII. Me tunkeudumme uudestaan etelään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
334 ME TUNKEUDUMME UUDESTAAN ETELÄÄN.
simme pahanpäiväisen kummun yli. Valvomisesta, pitkistä pa1-
vänmatkoista ja alituisesta sateesta tulee lopulta ihan menehty-
neeksi. Elokuun I 8 p:nä oli meillä sentään pari tuntia kau-
nista ilmaa, ja silloin levähdimme eräällä kunnaalla. Lämpö
nousi kokonaista r 9 pykälään ja me lojuimme pitkällämme
maassa, antaen ratsujemme syödä. Käsittämiittömän vaihtelevai-
sia ovat säät vuoristossa, sillä juuri kun olimme päässeet hitaasti
liikkeelle siitä ihanasta levähdyspaikastamme, nousi sellainen
raemyrsky, että kesä muuttui yhdellä iskulla talveksi, ja meidän
täytyi ottaa turkit päällemme.
Eräällä kunnaalla seisahtui Malenki yht’äkkiä ja alkoi äkäi-
sesti haukkua. Minä riensii1 katsomaan, mikä sillä oli hätänä,
j,1 tulin aivan suin päin vasten suurta karhua, joka penkoi
maasta murmelin pesää. Huomattuaan minut lähti se otatta-
maan pakoon koirat kintereilb, ja siinä syntyi sellainen kilpa-
juoksu, että hyvän aikaa saimme sitä huviksemme katsella.
Ja sitten tulee yö taas ja valvonta. Itsekullakin meistä on
omat tapansa lyhentää yön pitkiä hetkiä. Minä istun teltin au-
kolla ja kirjotan kynttilän pätkän himmeässä valossa, mutta teen
noin joka kymmenes minuutti kiertoni ympäri leiripaikan.
Schagdur istuu turkissaan liekaan kytkettyjen elukkain keskellä
ja imee piippuaan. Lama taas astuskelee kaiken aikaa edestakai-
sin ja lukea mutisee rukouksiaan. Nyt on meillä enää vaan
3~ penikulmaa jälellä, annahan olla, voimmeko kulkea siti yh-
dessä päivässä; mutta ratsumme ovat uupuneet 50 penikulman
matkasta, ainoastaan ne kaksi hevosta, jotka saimnie tiibetiläi-
siltä, ovat virkeät, ja niitä täytyy pitää tarkasti silmällä, etteivät
karkaisi kotiseuduilleen takaisin: Lama kuvittelee, että koko
pääleirimme on tiibetiläisten saartamana, mutta ei se ole ihme,
sillä hän on kovasti hermostunut viime aikain kovista koettele-
muksista.
Vihdoin kohtaa meitä eräästä matalasta solasta tultua loh-
duttava näky, se aukea laakso, jota lähteissämme olimme en-
simmäisenä pa1vana ratsastaneet. Seutu oli rauhallinen, ei ih-
misjälkeä näkynyt missään. Minä olin Djallokista saakka- rat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
