Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIX. Tjargut-tson järvi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TJARGUT-TSON JÄRVI.
vesille. Meillä oli mukana lämpimiä vaatteita ia kolmen pa1van
eväät. Järveltä näimme ratsumiesten mustan rivin katoavan
vuorien väliin. Mutta samassa äityi läntinen tuuli taas puolit-
tain myrskyksi ja oli liian myöhäistä kääntyä takaisin. Niemiä
ei ollut tuulen vastassa näkyvissämme, ainoastaan pieni kallio-
saari keskellä järvd, ja sinne koetimme me nyt soutaa kuin ka- ·
leeriorjat. Vettä oli 42 metriä, mutta sen jälestä en voinut tuu-
len vuoksi enää syvyyttä mitata. Vettä tuli venheeseen ja
kaikki kastui, mutta vihdoin, vaikka hitaasti kyllä, pääsimme
saaren suojaan. Ponnistamme viimeiset voimamme ja pääsemme
vihdoin nääntyneinä saareen, johon heti ved:imme veneen ylös
maalle, ettei se joutuisi tuuliajolle - ajatelkaa tilaamme, jos niin
olisi tapahtunut!
Veneestä ja villapeitteestä laitoimme suojan tuulta vastaan
ja niin aloimme kuluttaa aikaa siinä pakollisessa vankeudessamme.
Onneksi oli minulla lukemista - Setä Tuoman tupa. Poltto-
puuta oli runsaasti ja me keitimme teetä. Tuuli valitti kallion-
kielekkeissä, länsipuolelta kuului aaltojen yhtämittainen hyrske,
ja minä odotin levottomana, että ilma asettuisi. Mutta tuuli ei
lakannut illallakaan, ja mahdotonta oli lähteä pienellä veneellä
sellaiseen säähän. Vaadittiin enkelin kärsivällisyyttä maata jou-
tilaana, kun tiesin karavaanin parasta aikaa tekevän matkaa
bnttä· kohti. Aurinko laski ilkkuva hymy naamallaan, pimeät
varjot painuivat saaremme yli, mutta järven itäinen ranta, jossa
olimme viettiineet kolme hauskaa päivää, oli vielä hetken aikaa
näkyvissämme kirkkaassa valaistuksessa. Mutta maan varjo ko-
hosi sielläkin vähitellen vuorille, ja vihdoin näimme enää vaan
niitten huiput punaisessa hohteessa. Ja kun sekin oli sammu-
nut, levisi sinertävän kylmä ja pimeä yö itämailta päin maille
ja vesille. Mutta nyt ei pilkottanut rannikolta ainoaakaan nuotio-
tulta, ainoastaan puolikuu valasi heikosti ympäristöä.
Ehkä ilma sentään yöllii tyyntyisi. Kutjuk nousi toisinaan
tarkastelemaan sitä, mutta yhä tuulesi itsepintaisesti ja kovaa.
Kello 4 olimme jo jalkeilla ; oli 5 astetta kylmää ja teimme
mahtavan nuotion. Mitähän arvelevat paimenet rannalla, kun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
