Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXXI. Retki Himalajan yli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
RETKI HL’v! ALAJAN YLI.
joku musta kiven lohkare. Tuntuu erittäin kodikkaalta istahua
takkavalkean ääreen Drasin majatalossa; ulkona on pakkasta - 22 o.
Tammikuun 8 p:nä nousemme taas satulaan. Miesten
parta on huurassa ja hevosten turvista riippuu pitkät valkeat
jääpuikot, ja Dras-joki huokuu avonaisista kohdistaan paksua us-
maa, joka äänetiömänä ja kylmänä leviää lumikentille laakson
yläosissa. Me ratsastamme tämän sumumeren läpi niinkuin
tunnelissa, ja tultuamme siitä ulos avautuvat jäätiköt sen toisella
puolella hohtavan kirkkaina ja juhlallisessa talvipuvussaan eteemme,
eikä pilven hattaraa ole etelän tummansinisellä taivaalla, joka
kaareutuu ikuisten lumien yli. Joki on nyt pitkin mittaansa
jäässä, nousu on niin !oivaa, ettei sitä kaikin paikoin huom:ia
ollenkaan. Vaaleanvihreät jääkielekkeet pistävät siellä täällä
poikki laakson, ja kun ratsumme niitten liukkaalla pinnalla ov;1t
pari kertaa suistuneet kumoon, kävelemme me sitten niitten yli
jalan. Yhtäkkiä paksunee lumi ja tie on siihen polettu metriä
syväksi vaoksi, jonka pohjassa hevoset ja jalkamiehet astuvat
kaikki samoihin jälkiin, niin että siihen syntyy ilkeitä kuoppia.
On täydellistä sairasvoimistelua, jonkunlaista ruumiin kieputta-
mista istua sellaisella tiellä satulassa; siinä viskautuu oikealle ja
vasemmalle, ja kun hevonen tavan takaa tuuskahtaa turvalleen,
silloin voi hyvin helposti saada kinoksissa virkistävän lumikyl-
vyn. Ylpeinä ratsastimme pienten, lumen peittämäin kivimajo-
jen ohi Matajun kylässä, vaikka jotkuf kuleista olisivat tahtoneet
siinä levähtää, ja jatkoimme matkaa yhtä mittaa Mattjuin maja-
taloon, joka on lähellä solaa. Siinä on sähkölennätinasema,
niin että jos joutuu lumihätään, voi sähkösanomalla pyytää apua;
muutama vuosi sitten täytyi erään matkustajan koko saattojouk-
konsa kanssa virua siinä kaksi kuukautta, ja he olivat vähällä
kuolla nälkään. Mutt:1 minulla oli parempi onni; tänä talvena
oli tavattoman vähän lunta.
Siihen jätimme tammikuun 9 p:nä hevosemme, kulke:ik-
semme jalan tuon va:irallisen solan yli. Melkoinen joukko ku-
leja oli jo etukäteen lähtenyt kuokilla ja lapioilla valmistamaan
tietä, heidän jälestään lähtivät kuormaimme kantajat, ja viimei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
