Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXXI. Retki Himalajan yli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
RETKI HIMALAJAN YLI.
ilmapiirejä, mutta tuoden sentään jäätiköiltä jonkun määrän kyl-
myyttä tullessaan. Liike käy vilkkaammaksi, kyliä on taajem-
massa, me ratsastamme läpi Gaganganin, Guntin ja Mamerin, ja
kohtaamme yhtenään ratsastajia, jalkamiehiä ja kuormamiehiä,
jotka hevosilla tai härjillä kuljettavat tavaroitaan. Peltoja ei ole
paljon näkyvissä, sillä ne ovat vuorien rintamilla, jotka nyt ovat
jo loivempia ja kohoovat vaan pehmeästi pyörtävinä kunnaina
laakson pohjasta. Koko aamupäivän vallitsi myrskyn tapainen
tuuli, joka onneksi sentään puhalsi selkäpuoleltamme. Se seurasi
vallattomassa huimuudessaan joen esimerkkiä ja lauloi ja valit-
teli petäjissä, jotka notkeina huojuivat ja nöyrinä kumartelivat
länteen päin. Laakson vasenta laitaa reunustaa nyt mahtavain met-
säin yhtäjaksoinen, tumma vyö, mutta oikealla puolella näkyy
vaan harvalleen pieniä metsikoita, niinkuin vihertäviä pilkkuja
harmaalla pohjalla. Laakson pohjalla rehottaa lehtipuita, ruohoa
ja pensaikkoa, vaikka kaikki kasvullisuus nukkuukin sikeintä tal-
viuntaan. Heti puolisen jälkeen tuli täydellinen tyven ja silloin
levisi talojen savupiipuista nouseva savu hiljalleen yli koko laak-
son pohjan niinkuin sinertävä, läpikuultava harso. Miellyttävän
rauhallinen ja levollinen tunne valtaa meidät; Sind yksin vaan,
voimistuneena monista lisäjoista, kohisee ja pauhaa entistään ko-
vemmin. Lähimmät vuoret.muuttuvat suhteellisesti matalammiksi,
mutta tumman metsärajan takaa hohtavat yhä lumipeittoiset, sär-
mikkäät huiput, häikäisevinä ja vaikeampina kuin kuolema. Ja
niitten hamrnasmaiset ääriviivat kuvastuvat teräväpiirteisinä tai-
vasta vastaan, joka on yhtä puhdas ja sininen kuin kallein tur- _
koosi Badakschanista. Ei henkäystäkään Intian tukahuttavista vii-
dakoista ylety tänne raikkaille, korkeille vuorille, jossa kaikki vä-
rit ovat puhtaita ja voimakkaita ja jossa voi päiväkauden istua
satulassa sanomatta sanaakaan, hengittäen vaan hiljaa ja syvästi,
hymyilevin huulin.
Kun hetket kuluvat ja matka jatkuu, muuttuu elämä Sind-
joen laaksossa yhä kirjavammaksi; rattaita, kantotuoleja, zeebu-
härkiä, lampaita, vuohia ja ihmisiä; meihin ei panna enää eri-
tyisempää huomiota, me ratsastamme hiljalleen rauhallisten kylien
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
