Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2 <$-
Kevät kukkia kun kylvää,
Leivon kuullaan laul-avan,
Pikku ystäväni rientää
Kotiin luonnon helmahan.
Lauluja on h/llin tuolin.
Kuuset liertoo torujaan.
Ehkä lctmminlcin su lomiin
Tainiot Tilhin laulavan.
Luojan hyvyyttä ma lunlun.
Kauneutta synnyinmaan.
Poikasia leikkiin saatan.
Askareihin siskojaan.
Ken, jos lapsi parka kaipuu
Osat onnu onneaan.
Hiille Tillii silloin laulaa:
..Luota hyvään Jumalaani’1
Onnellista uutta vuotta.
Tytöt, pojat Pohjolan,
Tloks’ koilin kasvakujitte.
Kunniaksi synnyinmaun !
Vuosi 1SS3-1SS4.
Mi uuden-vuoden aatto. Joulukuusi
kaikkine koristuksilleen seisoi
uudestaan keskellä salin lattiaa. Kukkaset
tähdet ja kiiltävät pallot kaunistivat, sitä nyt
niinkuin joulu-aattonakin. Äiti oli antanut
kynttilöitä ja omenoita, joita lapset saivat
panna entisten sijaan, jotka joulu-aattona
olivat kuluneet. Isä asetti kuusen
huippuun lipun samanlaisen, kuin mikä siinä
joulu-aattonakin oli ollut; se ulettui latvasta
lattiaan asti; silloin oli siinä
jonluterveh-dys: Kunnia olkoon Jumalalle
korkeudessa, maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto,"
vaan nyt näkivät lapset siinä kultaisilla
kirjaimilla kirjoitetun: „Kaikkinainen hyvä
anto ja täydellinen lahja tulee ylhäältä
valkeuden Isältä."
Äiti oli vielä kattamassa iilallispöyfcuä.
Kyökissä Kaisa Liisa keitti puuroa ja
paisti sihisi padossa ja uunista tuntui
torttujen häyry.
Hetken kuluttua joutui jo äitikin saliin
ja nyt olivat kaikki koossa. Lapset
riemuitsivat. „Nyt alkaa joulu uudestaan!"
arvelivat he, ja kun ovi vähänkin nfirisi,
niin luulivat he juolupukin tulevan sisälle.
Eikä heidän toivonsa siinä pettynytkään,
sillä ei hetkeäkään, niin tuli sisälle pieni
ukko, vähä kyyryniskainen, valkea parta,
ystävällisesti nyykyttäen lapsille.
Kädessään oli hänellä tulisoitto, jolla sytytti
kynttilät kuusessa. Oi kuin tuo oli hanskaa!
Tosin ei se pukki paljon tuonut, mutta
saihan lapsista kukin jotain: mikä kyniä ja
paperia, mikä sievän muisti-kortin, vieläpä
sai joku pienen kirjankin. Isä ja äitikin
saivat kumpikin almanakan. — Pikku Hilja,
joka ennen joulua vasta rupesi ensimäisiä
askeleitaan hoipertelemaan, oli tänä iltana
ehkä iloisempi vielä kuin joulu-aattona,
sLllä nyt hän jo tunsi joulupukin, eikä
enää vaan äidin syliin tahtonut piileytyä;
tolitipa mennä aivan likelle pukkia, jopa
vetää sitä parrastakin. Ja ihastuipa Hilja
hyvin, kun sai joulupukilta vehnäisen
joulu-ukon.
Kun joulu-lahjat olivat loppuneet ja
joulupukki jo hyvästi jättänyt ja lapset vielä
hetken leikkineet kuusen ympärillä,
kutsui äiti illalliselle. Muu ruoka kuin puuro
ei lapsille tahtonut tänä iltana maistua,
sillä Kaisa Liisa oli kätkenyt siihen
man-delin ja joka nuuulelin saisi, sen paras
toivo ensi vuotena toteutuisi. Kiihkeästi
kukin lapsista toivoi sen saavansa, vaan
kun se sitten äidille sattui, niin olivat
kaikki hyvillään, sillä tiesiväihäu, että mitä
äiti toivoo, se on hyväksi heillekin.
Illallisen jälkeen olivat lapset leikistä
väsyneet. Hilja ja Aimo jo nukkuivat
lastenkamarissa. vaan vanhemmat lapset
saivat vielä olla salissa; he istuivat hiljaa ja
kuuntelivat, mitä isä ja äiti keskenänsä
puhuivat. He olivat niin totisia, lapset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
