Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 3
kaulivat lieidfi.ii puhuvan siitii, miten
elämä nopeasti kuluu, miten ilot. ja surnt
vaihtuvat, mitä tapahtumia viime vuosi oli
mukaansa tuonut.
Oli niin hiljaista, niin juhlallista.
„Pling, plaug," kuului samassa.
»Tornikello soi 12," sanoi Elsa.
„ Ulkoa kuuluu kulkusten kilinä,"
arveli Risto.
,,Pling plong," kuului vielil viimoinen
lyönti.
„Niin," sanoi isä, „ vanhan vuoden
kulkuset nyt viime kerran soivat. Kello löi
12. Vuosi 1883 menee menojaan pois,
ja uusi vuosi tulee sijaan." — Risto, joka
jo vähän oli tuolillaan nukahtanut, nousi
ylös ja meni ikkunan luo, katsoakseen,
miten vanha vuosi kulkusten helistessä
lähtisi pois. Ja ihme ja kumma! näki
kuin näkikin koko jonon^kuoinirekiä: niitä
oli koko 12 kappaletta ja erilaisia oli
matkustajat niissä ja monenlaisia oli niissä kaluja.
Risto ei niitä tarkalleen kaikkia ennättänyt
omittaa, sillä ne katosivat pian hänen
näkyvistään, vaan maltapas, niin kerron
sinulle niistä, sillä tietää Tilliikin niistä
vähäsen.
Nuo matkustajat, ne olivat vanhan
vuollen lapsia, vuoden 12 kuukautta.
Ensimäisessä kuomissa istui herrasmies,
jonka kasvoja tuskin n äitikään, sillit hän
mi lähtenyt matkaan kovassa pakkasessa
ja siksi oli luin pukemint, suureen
karhun-nahkaiseen turkkiin, jonka kaulus oli aivan
kuurassa, vmui sen voin vakuuttaa sinulle,
otta hän on hyvin hyväntahtoinen teitä
pieniä kohtaan, vaikka katsantonsa onkin
vähän totinen. Hän oli iloinnut lasten kanssa
menneenä nunna vuonna, vaan sitten oli
hän nähnyt heidän surunsa, kuu vähän
myöhemmin Jaakot ja Helmit, Kallet ja
Annat jättivät vanhemmillensa hyvästi
lähteäksensä kouluun. Mielellänsä olisi herra
Tammikuu — se ensimäisessä kuomissa
ajajau nimi oli — antanut lasten jäädä
kotiin pit kää unta aamusilla vetämään ja
illalla sokkosta siskojen kanssa leikkimään,
jos se vaan lioille olisi hyväksi ollut.
Kuten sanoin, lieiTii Tammikuu tahtoi lasten
parasta ja vaati heitä siis, niinkuin van-
hommat, oikein olivat päättäneet, ahkeraan
työhön koulussa.
Seurasi sitten hänen sisarensa, joka on
kaikkien Helmien kaima, reipas tyttö, joka
ei suinkaan pakkasta peljännyt. Hän oli
niin vallaton, että moni ihmetteli, miksi ei
ylitä hyvin nimensä ollut Pyry kuu kuin
Helmikuu. Hän oli usein tarjonut
kaimojansa ja muita pieniä tyttöjä ja poikia
mäkeä laskemaan, suksilla hiihtämään alus,
ylös mäkiä, Iuaksoloita, taikkapa lumisotaa
käymään ja lumilinnoja rakentamaan.
Sil-loiuhan sinulla monesti oli hyvin hauskaa;
ja muistatko, koiran tarjoi hän sinulle
las-kiaisvehnäsiä — se oli laskiaistiistaina,
kun olit „pitkiä pellavia" ollut
laskettelemassa.
Toinen veli, Maaliskuu, seurasi sitten
vuorossa. Hiilien kuomillansa matkustit ehkä
viime vuonna kotiin pääsiäiseksi. Hän ou
ryven luontoinen, uuttasi lasten työtä
koulussa hyvin menestymään; hän rakastaa
kirkkaita, keväisiä päiviä ja noita ihmeen
ihania iltahämäriä, jolloin iltarusko
levittää holiteensa valkean, kimaltelevan
hangen yli.
Ihan toisenlainen on veljensä Huhtikuu,
joka seuraavassa kuomissa ajelee. Hiin oli
vallaton veitikka aikanaan, tuskin
hetkeäkään kohdallansa pysyi. Milloin kertoi
hän: on kirkas taivas ja vuokot jo järven
rannalla kukkivat. Sai siteu pienet
tytöt iloisina vuokkoja noukkimaan,
vaan tuskinpa järven rannalle
ehtivätkään, kun jn rupesi lunta satumaan ja
..April, April!" huusivat heille pojut,
jotka heitä vastaan tullessa vielä
koettivat-olla viimeisellä lumisodalla. Vaan
„Ap-rilli-leikkiä" on tuo heillekin, sillä lumi
sulaa, enuesikun he sitä saavat palloiksi
kootuksi.
Enemmän ehkä rakastat tyttöä tuolla,
joka hänen jälkeensä matkustaa: katso,
miten hilpeän näköinen hän on, sinivuokot
kiharisissa hiuksissaan. Tunnet liiincn
varmaan viime keväästä; hilu rakastaa
kaikkia lapsia ja lapset rakastavat häntä, tuota
iloista, herttaista Toukokuuta. Hän kutsui
heitä kovätyhtiöjulilaa viettämään, vaan oli
nyt luinen arkussaan koko joukko
kevät-yhtiösääntöjii, kauniita lauluja ja paljon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
