Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
i &
iloja} joista lapset osut,toiniksi jäivät, kuu
viiine keväällä oi kevätyhtiöjuhlaa
tullutkaan. Muistathan vielä häneu iloisen
laulunsa:
„Touon aika lähenee,
Kyliuät hallat vähenee,
Päivä kirkkakasti
Paistaa, ihanasti
Korkealta
Taivahalta,
yiintävftltä, loistava!ta.
Virta vilpas vicriää,
Järven laine kicriää
Hiljaksellen rautaan,
Pois katoopi santaan."
Ja tuohon lauluun yhtyy hänen sisarensa
Kesäkuu ja jatkaa sitä näin:
,,Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja lm’at,
Laaksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihaniksi."
Kukkia, joita kesällä poimit niityllä, on
hänen laukussaan; onpa vielä monta muuta
hauskaa muistoa kalastusretkiltä,
kokkotulista juhannus-aattona y. m.
Heitä seurasi veljespari. jotka olivat
hyvin toinen toisensa näköisiä ja auttoivat
toistansa monessa toimessa. Mitä oi toinen
ehtinyt toimittaa, sen toinen sai aikaan.
Viikatteet ja haravat, sirpit ja varstat oli
heillä mukana. Heinäkuu lapsille makeisia
mansikoita ja mesimarjoja oli tarjonut,
Elokuu antoi lioille omenoita, päärynöitä,
kirsikoita ja uusia perunoita.
Seuraavassa kuomissa istui herra ja
rouva, hyvin toimeliaan näköinen pariskunta.
Mitä aittoihin oli koottu, jyviä, perunoita,
nauriita y. m. tiesi Herra Syyskuu viidellä
sormellaan ja rouva oli ka lieri in hyvään
järjestykseen asettanut omenatynnyrit ja
marjiihillaastiat. Pitivät hjekin lapsia
hyvinä, veivät lieitii puoloja poimimaan
metsään, .jonka olivat koristaneet niin
mo-nenkarvaiseksi, että se hohti viheriän,
punaisen, keltaisen värisen», eikä sitä värien
koreutta mikään maalaaja vielä ole
osannut matkia,
Öitten seurasi Lokakuu, joka houkutteli
metsästäjiä jahtimatkoille; hänellä oli koko
joukko pieniä pupuja laukussaan, jotka
pahaa aavistamatta olivat juosseet
jutkutel-leet härtnäisellä maalla, kun yhfäkkiä
kuului koiran viuluina ja ,,pitT", jo kuului
laukaus ja jäuöparka kaatui maahan.
Maaseudulla hyvävaraisissa pappiloissa ja
talonpoikaistaloissa valmisti herra Lokakuu
hyvät kestit, jossa tarjottiin makkaraa ja
livviä paistia.
Herra Marraskuu on jotenkin jokapäiväinen,
vanhanpuolinen herrasmies, joka aina kulki
sateenvarjo kädessä ja suuret kalossit
jaloissa ja kuitenkin aina valitti yskää, vaan
maltapas, kun vaan järvi jäätyi ja
ikäänkuin kirkkaana peilinä siinä liäruiäisten
puiden välissä päilyi. siiloni ei hän enää
muistanut vanhuuttansa eikä yskäänsä, vaan
luistimillansa kiiti kuin nuoli yli lahden.
Viimeiseksi matkustaa — ken? No,
sepä vasta rakas tuttu onkin. Se 011 itse
joulupukki, se on Joulukuu. Sepä vasta
lapsille viime aikoina 011 iloja tuonut!
Eivät he alussa tienneet sitä arvata niin
hyväksi, kuin se todella oli Ensin kun
koululapset näkivät Joulukuun
lähenevän, tekivät he listoja, joihin
merkitsivät, montako päivää ja tuntia koulussa
vielä oli oleminen. Ja joka tunnilta, joka
oh kulunut, leikkasivat he yhden numeron
[iois ja siteu lyheni tuo paperikaistale
lyhenemistään. Kun se oli loppunut —
silloin oli lupa. Mikä ilo ja riemu, kuu
opettaja ilmoitti, että nyt tulee pitkä
lu-papäivä, joka kestää koko neljä viikkoa.
Koko neljä viikkoa saa olla kotona isän
ja äidin luona, saa laittaa niin monta
.joululahjaa ja leikkiä pikku siskojen kanssa!
Silloin pienet pyörivät ja suhisivat niin,
että luuli melkein olevansa mehiläispesässä.
Vaan silTaikaa joulupukki hiihteli
kuu-sikkometsässä; sillä kyllä lasten ilo
mielessänsä oli: se etsi sieltä kauniita
joulukuusia ja kun ihmisten asunnoille tuli,
pilkisteli ikkunoista, olivatko lapset hyviä, ja
kuu se liyviä lapsia näki, silloin sen
silmät oikein ilosta loistivat. — Kurkistipa
koulunkin ikkunoista ja hiljaa kuiskasi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
