Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
Mitä Fanny kuuli.
linimy istui nojatuolissa tulen ääressä
illalla vallan yksin ja katseli
valkeaan, jossa hiin näki kaikennäköisiä
kummallisia kuvia.
Tiiraä ei ollut, mikään iloinen päivä
Fannylle, ja hiin oli oikein suvullinen,
vaikka hän oi tahtonut, itselleen
tunnustaa, että hiin oli ollut, laiska, tottelematon
ja itsepäinen.
„Ei kukaan ihminen minusta välitä
tälliin aikaan", valitti hän. „Siitä saakka,
kun äiti kuoli ja isä meni Englantiin, ei
minulla ole iloista päivää olltU. Elli
serkkuni on niin kovin vakava ja ankara:
minä en saa ensinkään huvitella itseäni,
vaan aina vaan lukea, neuloa, pauna maata
ja nousta vallan kuin nuo ikävät lapset
satukirjoissa, .jotka eivät milloinkaan mitään
pahaa tee, eivätkä milloinkaan väsy
olemasta hyviä ja säiinuöllisiii kuin kellot.
Oi sentään, jos minulla olisi
leikkikump-pania, niin tämä iso, hiljainen talo olisi
hiukan hauskempi."
Fanny nojasi kasvonsa käsiinsä ja
aikoi ruveta itkemään. Mutta kun hänellä
ei ollut mitään syytti itkuun, eivät
kyyneleet tulleet pakoittamallakaan. Äkisti
kuuli hän kellon suloisen ja hiljaisen
heliniin ja suloinen tuoksu levisi liuoneesen.
„Mikäs kuinina tuo on?" sanoi Fanny
ja nosti uteliaasti päätään. Mutta nyt
oli kaikki taas hiljaa ja kaikki esineet
huoneessa olivat tavallisilla paikoillaan.
Fanny pani pitkäkseen ja hetken
kuluttua hiin kuuli vienon, lempeän iiiiuen
suruisesti sanovan:
„Fanny on pieni kiittämätön tyttö, kun
hän sanoo, että hänellä ei ole ystäviä,
vaikka koko talo 011 täynnä niitä, hän ei
vaan tahdo sitä uskoa. Hänen hyvä
serkkunsa on ottanut liiinen luoksensa ja
koettaa olla hänelle äitinä, vaikka hän itse
011 heikko ja kyllä tarvitsisi rauhaa ja
lepoa. Fanny usein kiusaa ja väsyttää
liäntä, mutta hän ei milloinkaan valita,
vaan koettaa Fannyn kasvattaa hyväksi
ja onnelliseksi tytöksi."
Sininen hyasintti ikkunassa puhui liitin
ja kaunis vaaleanpunainen sanoi
innokkaasti :
„Niin, ininä olen monasti ihmetellyt
sitä, ettei Fanny sitä huomaa eikä ole
kiitollinen siitä. Hän vojsi tohdit liitu
kotia mitä hauskimmaksi, jos hän vaan
tahtoisi. Minii kukoistan hänelle niin
kauniisti, kuin suinkin voin, ja levitän
tuoksuani kaikkialle koukutellakseni häntä
luokseni, sillä minä pidän liäntä hyvänä
ja toivoisin että hän huomaisi minun
olevan hänen ystävänsä. Mutta hän ei
minusta välitä: hän ei pidä ystävyyttäni
missään arvossa, eikä huomaa kauneuttani,
ja kuitenkin hiin tahtoisi leikkikumppania."
Hiljaa huö’aten kukkaset pudistivat,
päätänsä, eivätkä enää mitään puhuneet.
Mutta ennenkuin Fanny ehti suutansa
avata heitä vastataksensa, viserteli
Kelta-rinta — kanarialintu, joka hyppäsi edes
takaisin häkissänsä, kituakkaalla äänellä:
,,Minä olen aivan samaa mieltä kuin
tekin. Tässä minii istun päivät
pääksytysten ja koetan kaikella tavalla häntä
ilahduttaa ja näyttää kuinka iloinen olen
siitä, että hän on tänne tullut, kuinka
paljon hänestä pidän ja kuinka mielelläni
tahtoisin puhella hänen kanssansa.
Viiliin minä laulan niin innokkaasti, että
kurkkuni oikein väsyy, mutta hän ei minusta
yhtään välitä, vaan huudahtaa tylysti:
„IIerkene toki huutamasta noin, ilkeä
lintu!" ja samassa hän panee peitteen
häk-kini yli, jotta minä vaikenisin. Se 011
todella kovin surkeaa", ja Keltarinnan
pienestä, pyöreästä silmästä vieri kyynel.
„ Min ii rakastan aurinkoa, ilmaa ja iloista
seuraa, ja hän oi suo minullo mitään iloa.
Tänään en ole saanut siemeniä eikä vettii,
enkä ole saanut yhtään kertaa lentää
huoneen ympäri; eikä hän ole antanut
minulle sokeripalastakaan, eikä puhunut ys-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
